Tämän sarjan
ensimmäisessä osassa käsittelin ajatusta vasemmiston äänestämisestä välttämättömänä
pahana, jolla vältetään totaalinen porvarihallitus. Tässä toisessa osassa
keskitytään ns. ”radikaalien” vaihtoehtojen äänestämiseen.
Usko
vasemmistoon (erityisesti demareihin) minkäänlaisena todellisena vaihtoehtona
on ollut laskussa jo jonkin aikaa. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti muutu
kokonaisvaltaiseksi parlamentarismin ja äänestämisen torjumiseksi
ulkoparlamentaarisen toiminnan hyväksi. Äänestäminen on edelleen
yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusoletus, mutta nyt ihmiset haluavat
kasvavissa määrin positiivisempia vaihtoehtoja pienemmän pahan sijasta. Usein
tällä tarkoitetaan käytännössä jonkun pienemmän, ei eduskunnassa istuvan
puolueen äänestämistä. Monet pitävät myös edelleen vihreitä tai vasemmistoa
tällaisena vaihtoehtona.
