Kuten aina muutaman vuoden välein, on jälleen mahdotonta olla kuulematta
ylistyslaulua demokratialle, sävyltään niin optimistista puhuttaessa
"mahdollisuudestamme vaikuttaa", sekä painostavaa puhuttaessa
"kansalaisvelvollisuudesta".
Miten vaikuttamismahdollisuutemme
sitten toteutuu? Itse kukin etsii ja löytää omia näkemyksiään parhaiten
vastaavan ehdokkaan, asuinpaikasta riippuen kymmenten tai noin tuhannen
muun joukosta, vain kohdatakseen karut strategiset realiteetit – onko
minulle sopivimmalla ehdokkaalla pienintä mahdollisuuttakaan päästä
läpi? Näin demokraattiseen päätöksentekoon väitetysti väistämättä
kuuluvat kompromissit tulevat eteen jo ennen kuin varsinaisia
päätöksentekijöitä on edes valittu. Ei ole vaikeaa tuntea niin
kutsuttuja vaikuttamismahdollisuuksiaan äärimmäisen rajallisiksi, ellei
jopa olemattomiksi.
Mitä esitämme vaihtoehdoksi? Kuvitelkaa
yhteiskunta, jossa kaikki vaalien yhteydessä kampanjoinnin eteen
työskentelevät ihmiset päättäisivätkin sen sijaan organisoitua, ja
käyttää aikansa tavoitteidensa saavuttamiseen itse. Jokainen
suosikkiehdokkaasi puolesta jakamasi lentolehtinen, liimaamasi juliste,
sekä rahoittamasi lehtimainos voivat parhaimmillaankin saada valtuustoon
vain yhden valtuutetun kymmenten muiden joukkoon puolustamaan jossain
määrin yhteneviä näkemyksiänne. Eikö siis olisi tehokkaampaa
järjestäytyä yhteisöissäsi, toimia suoraan sinulle tärkeiden asioiden
eteen, eikä pelkistää politiikkaa ehdokkaiden hymyileviksi kasvoiksi?
