Haluamme demokratiamme suorana

Julkaistu alunperin Sytykkeessä #9
Anarkistit vastustavat edustuksellista demokratiaa. Anarkistien esittämät vaihtoehdot nykyiselle poliittiselle järjestelmälle ovat kuitenkin vähemmän tunnettuja. Miten päätöksenteko järjestetään yhteiskunnassa, jossa ei ole hallitusta, edustajia eikä vaaleja?

Edustuksellinen päätöksenteko perustuu ajatukseen, etteivät suuret ihmisjoukot kykene osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Niillä on muodollinen oikeus äänestää annetuista vaihtoehdoista, mutta ei tosiasiallista mahdollisuutta osallistua päätösten tekemiseen. Tämä itsessään on ongelmallista, riippumatta siitä millaista politiikkaa valtaan äänestetty ryhmittymä ajaa.

Anarkistit eivät osallistu vaaleihin, sillä emme tavoittele valtaa muiden yli, vaan haluamme muuttaa koko tavan jolla politiikkaa tehdään. Vaalivoiton sijaan tavoittelemme vallankumousta, jossa ihmiset ottavat vallan omiin käsiinsä. Haluamme demokratiamme suorana, emme välikäsien kautta.
Anarkistinen suora demokratia perustuu vallan hajauttamiseen. Päätöksenteon täytyy tapahtua tasolla, jossa siihen voi ottaa osaa jokainen, jota päätökset koskevat. Toisin kuin nykyisessä mallissa, jossa päätöksenteko tapahtuu ylätasolla edustuksellisissa elimissä, suorassa demokratiassa päätöksentekoa harjoitetaan paikallistasolla taloyhtiöissä, kaupunginosissa, työpaikoilla ja kouluissa. Päätöksiä tekee yleiskokous, joka koostuu yhteisön jäsenistä. Yleiskokouksessa noudatetaan mahdollisimman pitkälle konsensuspäätöksentekoa, jossa pyritään löytämään keskustelemalla vaihtoehto, joka sopii kaikille osapuolille. Mikäli konsensusta ei keskustelun jälkeen voida saavuttaa, voidaan käyttää suuntaa-antavaa äänestystä.

Mitä laajemmalle tasolle siirrytään, yleiskokouksen järjestäminen ei ole välttämättä järkevää tai edes mahdollista. Tällöin voidaan ottaa käyttöön delegoiminen, eli yhteisö valitsee joukostaan delegaatin, jonka tehtävänä on välittää oman yhteisönsä kanta yhteisöjen välisessä päätöksenteossa. Delegoiminen on anarkistinen vaihtoehto edustuksellisuudelle. Se perustuu imperatiiviseen mandaattiin, jolla yhteisö velvoittaa delegaatin sitoutumaan yhteisön tekemiin päätöksiin. Näin valta säilyy yhteisöllä, eikä delegaatilla ole oikeutta toimia yhteisön päätöksiä vastaan, toisin kuin edustuksellisessa demokratiassa, jossa äänestäjillä ei ole käytännössä mahdollisuutta valvoa vaalilupausten täyttämistä. Imperatiivinen mandaatti perustuu siihen, että yhteisö voi milloin tahansa halutessaan vetää delegaatin pois ja korvata hänet uudella.
Suora demokratia vie aikaa ja vaatii ihmisten aktiivista osallistumista. Se on kuitenkin ainoa vaihtoehto nykyiselle poliittiselle järjestelmälle, joka syrjäyttää ja passivoi ihmisiä. Tämä näkyy vaalituloksista, jotka julistavat joka kerta nukkuvien puolueen voittoa. Ihmiset eivät ole tyhmiä, eivätkä he halua osallistua äänestämällä politiikkaan, joka näyttäytyy käsittämättömänä ja vieraana. Kun päätöksenteko hajautetaan, ihmisillä on todellista valtaa vaikuttaa lähiympäristöönsä ja yhteisöönsä. Tällöin myös poliittista keskustelua käydään asioista, jotka ovat kaikille ymmärrettäviä.

AutOpin Antivaali-iltamat Kupolissa (Mannerheimintie 5B, 7.krs., Helsinki) vaalipäivänä sunnuntaina 19.4.2015 klo 16:00 --> 
Vegaanista ruokaa, alustus ja keskustelua aiheesta, jonka jälkeen suoran demokratian bileet!

Populismin umpikuja

Vasemmistoliitto on saamassa ensimmäisen vaalivoittonsa 20 vuoteen, joskin pienen sellaisen. Voitto saa Vasemmistoliiton kannattajat entistäkin varmemmiksi parlamentaarisen strategian toimivuudesta. Varmuutta lisää entisestään Vasemmistoliiton veljespuolueiden menestys - Kreikan Syriza kohosi maan suurimmaksi puolueeksi helmikuussa, ja Espanjan Podemos on välillä kurkotellut kärkipaikkoja mielipidemittauksissa jotka ennakoivat suosiota ensi joulukuun parlamenttivaaleissa. 

Syriza ja Podemos ovat molemmat populistisia puolueita monessakin mielessä, ja Suomen puoluevasemmistossa on varmasti kiinnostusta samojen reseptien kokeilemiseen täällä. Yksi Podemoksen päästrategeista, Íñigo Errejón, on entinen Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen oppilas, ja näiden kirjoittajien teoriat populismista ovat vaikuttaneet siihen millaiseksi puolueeksi Podemos on rakennettu. Syrizalle ja Podemokselle populismi ei ole kirosana.

Kaikkien muutosliikkeiden on varmasti kyettävä puhuttelemaan laajoja ihmisjoukkoja, eikä populismissa tässä merkityksessä ole mitään vikaa. Populismilla on kuitenkin muitakin merkityksiä, kuten demagogia, yksinkertaistaminen ja sellaisten ratkaisujen tarjoaminen, jotka eivät oikeasti sellaisia ole. Jatkossa käytän populismi-sanaa näissä jälkimmäisissä merkityksissä, ja Syrizan voitossa oli aimo annos myös tällaista populismia. Syriza nimittäin lupasi, että eurossa pysytään, ja ettei Troikan laina-ohjelman ehtoja noudateta. Kaksi lupausta, jotka olivat hyvin odotettavasti toisensa poissulkevia.

”Radikaalin” parlamentarismin sudenkuopat

Tämän sarjan ensimmäisessä osassa käsittelin ajatusta vasemmiston äänestämisestä välttämättömänä pahana, jolla vältetään totaalinen porvarihallitus. Tässä toisessa osassa keskitytään ns. ”radikaalien” vaihtoehtojen äänestämiseen.

Usko vasemmistoon (erityisesti demareihin) minkäänlaisena todellisena vaihtoehtona on ollut laskussa jo jonkin aikaa. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti muutu kokonaisvaltaiseksi parlamentarismin ja äänestämisen torjumiseksi ulkoparlamentaarisen toiminnan hyväksi. Äänestäminen on edelleen yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusoletus, mutta nyt ihmiset haluavat kasvavissa määrin positiivisempia vaihtoehtoja pienemmän pahan sijasta. Usein tällä tarkoitetaan käytännössä jonkun pienemmän, ei eduskunnassa istuvan puolueen äänestämistä. Monet pitävät myös edelleen vihreitä tai vasemmistoa tällaisena vaihtoehtona.

Meidän tulee muuttaa kaikki

Julkaistu alunperin A-ryhmän lehdessä Sytyke #4

Jos voisit muuttaa mitä tahansa, mitä muuttaisit? Lopettaisitko työnteon loppuelämäksesi? Lopettaisitko eläinten sorron ruokateollisuudessa? Muuttaisitko ihmissuhteesi? Muuttaisitko päätöksentekosysteemin lumedemokratiasta suoraksi demokratiaksi? 

Meille kaikille on selvää, ettei nykyinen meno voi jatkua. Muutoksia on tapahduttava, ja niitä tapahtuukin. Mikään ei ole kuitenkaan epärealistisempaa kuin säilyttää vanhat toimintamallit ja odottaa silti uusia tuloksia.

Meidät on ajettu taloudellisesti ja henkisesti ahtaalle. Näemme vääryyttä kaikkialla, ja taisteluiden määrä tuntuu joskus loputtomalta. Henkilökohtaiset taloudelliset ja emotionaaliset taistelumme heijastelevat maailmanlaajuista mullistusta ja tulevaa katastrofia. Voisimme käyttää kaikki voimamme ja kaiken aikamme tukahduttaaksemme näitä kaikkialla kyteviä tulipaloja yksitellen, mutta niiden kaikkien lähtökohta on sama. Osittainen ratkaisu ei ratkaise mitään: meidän täytyy ajatella kaikki uusiksi uudella logiikalla.

Muuttaaksemme jotain meidän tulee aloittaa kaikkialta.

Sata vuotta parlamentarismia Suomessa - jo riittää!

Antti Rautiainen
Julkaistu alunperin Antti Rautiaisen livejournalissa vuonna 2008.

Parlamentarismin olennainen ongelma ei ole kierot poliitikot, ei manipuloitavissa oleva äänestäjäkunta eikä muutosprosessin etananvauhti. Keskeisin ongelma ei myöskään ole pintajulkisuus, siltarumpupolitiikka, lehmänkaupat eikä puoluekuri. Parlamentarismia ei paranna poliitikkojen moraalin kohennus eikä äänestäjäkunnan valistaminen. Parlamentarismin keskeisin ongelma on se, että se on yksinkertaisesti väärin.

Mitä demokratian jälkeen?

tekstin käyttöön luovuttanut erikoisagentti Rolf Nadir
Alkuperäinen kirjoitus CrimethInc. Ex-Workers -kollektiivin sivustolta http://crimethinc.com/texts/harbinger/beyonddemocracy.php



Nykymaailmaa hallitsee “demokratia”. Kommunismi on kaatunut, kolmannen maailman köyhissä maissa järjestetään yhä enemmän vaaleja, kuten televisiosta näemme, ja maailman johtajat suunnittelevat tapaamisissaan paljon puhuttua ”globaalia yhteisöä”. Miksi sitten kaikki eivät vihdoinkin ole onnellisia? Ja miksi monissa demokraattisissa valtioissa vain alle puolet äänioikeutetuista käyttää äänioikeuttaan?

Voisiko se johtua siitä, että ”demokratia” – jokaisen vallankumouksen ja vastarinnan pitkäaikainen tunnussana – ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi demokraattista? Mikä voisi olla demokraattisempaa?

Jokaisesta voi tulla isona presidentti
Ei voi. Presidentillä on hierarkkinen valta-asema, samaan tapaan kuin miljonäärillä: yhtä presidenttiä kohti on miljoonia ihmisiä, joilla on vähemmän valtaa kuin hänellä. Miljonääreillä ja presidenteillä on muutakin yhteistä: Ei ole sattumaa, että heillä on tapana olla tekemisissä keskenään, sillä he tulevat samoista etuoikeutettujen ihmisten piireistä, joihin tavallisella kansalla ei ole asiaa. Myöskään talous ei ole demokraattista, sillä valtion varat jaetaan käsittämättömän epäoikeudenmukaisiin osiin – ja todellakin varoja pitäisi olla tullakseen presidentiksi, tai ainakin pääsy sellaisiin.

Artikkelelita aiheesta muualla

Sivupalkin yleisluontoisen linkkikirjaston lisäksi suoria linkkejä aiheeseen liityviin teksteihin verkossa (lähetä lisäykset linkkiluetteloon osoitteeseen antivaalit (a) riseup.net):

Martin Brian: "Demokratiaa ilman vaaleja" -artikkeli kirjasta "Väärin ajateltua: anarkistisia puheenvuoroja herruudettomasta yhteiskunnasta"

"Parlamentarismi ja työväenliike"-artikkeli lehdestä Kapinatyöläinen

Jussi Räisänen: "Anarkismiko politiikkaa?"

"Voting VS Direct Action"-zine PDF:nä

Suvi Auvisen vuoden 2011eduskuntavaaleja käsittelevä antivaaliblogi Fifissä:
Nukkuvien puolueesta, päivää
Jos minusta tulisi presidentti
Laitonta menoa
Kansallinen itsepetos
Jos äänestää ei saa valittaa
Kansan moka
J.P. - Jälkeen Persujen

Antivaalit-blogiin käännetyt tekstit:

"Your politics are boring as fuck"-artikkeli CrimethInc. Ex-workers collectiven sivuilla

"What could there possibly be beyond democracy?" -artikkeli CrimethInc. Ex-workers collectiven sivuilla

HBL: Anarkisterna väljer medvetet

Publicerad i Hufvudstadsbladet 10.9. 2008

Kommunalvalet närmar sig och i media förfasar man sig återigen över den låga röstningsprocenten särskilt bland unga. Gruppen som skyr valurnorna beskrivs i regel som homogen – personer i åldern 18 till 30 som är lågutbildade, oengagerade och oinsatta i aktuella frågor. Onekligen existerar en sådan grupp, men långt ifrån alla som stannar hemma den 26 oktober tillhör den.

Att låta bli att rösta är för många ett medvetet val; en i högsta grad politisk handling som inte kan avfärdas med ord som som passivitet och soffliggande. Det är ett beslut som inte tyder på bristande politisk medvetenhet, utan snarare är det ett utslag av just denna medvetenhet. För till exempel anarkister och autonoma är det en främmande tanke att välja en person som skall representera dem inom ett system som de tar avstånd från, nämligen den representativa demokratin.

Er politik är bara så fittigt tråkig!

Your politics are boring as fuck, från CrimethInc.com, översatt från engelskan av Fredrik Strand

Du vet att det stämmer. Varför skulle alla annars rycka till så fort ni uttalar ordet? Varför har närvaron på er anarkokommunistiska diskussionsgrupps möten sjunkit så drastiskt? Varför har det förtryckta proletariatet inte tagit sitt förnuft tillfånga och slutit sig till er i den globala befrielsekampen?

Kanske har ni, efter åratal av försök att upplysa dem om deras roll som offer, kommit att beskylla dem själva för deras situation. Det måste vara deras önskan att vara marken under den kapitalistiska imperialismens fötter; varför annars skulle de visa så ringa intresse för era politiska ideal? Varför har de ännu inte anslutit sig med er när ni kedjar fast er vid mahognymöbler, skanderar slagord vid noggrant planerade och iscensatta demonstrationer och besöker anarkistiska bokhandlar? Varför har de inte satt sig ner och pluggat terminologin som är nödvändig för en verklig förståelse av komplexiteten hos Marx ekonomiska teori?

Politiikkanne on vitun tylsää

Ex-workers collective CrimthIncin tekstistä "Your politics are boring as fuck" http://crimethinc.com/texts/days/asfuck.php innoittuneena luonut Samuel Pidgin.

Hyväksy se, politiikkanne on vitun tylsää. Miksi muutoin kaikki kavahtaisivat kun sana sanotaan? Miksi äänestysprosentti on pudonnut kaikkien aikojen alimmilleen? Miksi hyvinvointiyhteiskunnassamme nähdään mellakoita ja politiikkaanne tyytymättömien vastarintaa?

Totuus on, että politiikkanne on tylsää, koska se on todella yhdentekevää. Nykypolitiikan radikaaleimpana toimintana pidetyt mielenosoitukset ovat menettäneet vaikuttavuutensa. Me tiedämme, että antiikkiset mielenosoitustavat - marssiminen kyltit käsissä, yhteislaulut ja kokoontumiset - ovat tänä päivänä voimattomia saamaan aikaan mitään muutosta, koska niistä on tullut ennakoitava osa status quoa. Tiedämme etteivät nämä voimattomat mielenosoitukset voi saada aikaan todellista muutosta maailmassa, jossa elämme päivästä päivään. Samoin on äänestämisen laita. Me tiedämme, että riippumatta siitä kuka istuu nostamassa korkeaa palkkaa pitkän pöydän ääressä, mitä lakeja on kirjoissa, minkä ismin alla intellektuellit marssivat, meidän elämämme pysyy muuttumattomana. Tiedämme, että kyllästyneisyytemme on todiste siitä ettei tämä "politiikka" ole avain todelliseen elämän muuttamiseen. Emme ole kiinnostuneita politiikastanne, sillä elämämme on jo kyllin tylsää!