Populismin umpikuja

Vasemmistoliitto on saamassa ensimmäisen vaalivoittonsa 20 vuoteen, joskin pienen sellaisen. Voitto saa Vasemmistoliiton kannattajat entistäkin varmemmiksi parlamentaarisen strategian toimivuudesta. Varmuutta lisää entisestään Vasemmistoliiton veljespuolueiden menestys - Kreikan Syriza kohosi maan suurimmaksi puolueeksi helmikuussa, ja Espanjan Podemos on välillä kurkotellut kärkipaikkoja mielipidemittauksissa jotka ennakoivat suosiota ensi joulukuun parlamenttivaaleissa. 

Syriza ja Podemos ovat molemmat populistisia puolueita monessakin mielessä, ja Suomen puoluevasemmistossa on varmasti kiinnostusta samojen reseptien kokeilemiseen täällä. Yksi Podemoksen päästrategeista, Íñigo Errejón, on entinen Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen oppilas, ja näiden kirjoittajien teoriat populismista ovat vaikuttaneet siihen millaiseksi puolueeksi Podemos on rakennettu. Syrizalle ja Podemokselle populismi ei ole kirosana.

Kaikkien muutosliikkeiden on varmasti kyettävä puhuttelemaan laajoja ihmisjoukkoja, eikä populismissa tässä merkityksessä ole mitään vikaa. Populismilla on kuitenkin muitakin merkityksiä, kuten demagogia, yksinkertaistaminen ja sellaisten ratkaisujen tarjoaminen, jotka eivät oikeasti sellaisia ole. Jatkossa käytän populismi-sanaa näissä jälkimmäisissä merkityksissä, ja Syrizan voitossa oli aimo annos myös tällaista populismia. Syriza nimittäin lupasi, että eurossa pysytään, ja ettei Troikan laina-ohjelman ehtoja noudateta. Kaksi lupausta, jotka olivat hyvin odotettavasti toisensa poissulkevia.

Äänestäminen ei ole rasismin vastaisen toiminnan korvike

Kahdessa ensimmäisessä osassa käsiteltiin vasemmistolaisten ja radikaalien vaihtoehtojen äänestämistä. Tämä kolmas osa tarkastelee äänestämistä rasismin vastaisena toimena.

Pienemmän pahan valitsemisen ja “radikaalin” vaihtoehdon äänestämisen lisäksi tarjotaan usein kolmattakin syytä äänestää: pidetään rasistit poissa eduskunnasta tai edes hallituksesta.

Jos emme äänestä jotakin vanhasta suuresta kolmikosta tai niiden “vaihtoehdoista”, autamme persuja tai muita rasisteja pääsemään lähemmäs vallankahvaa. Kuinka kusipäisiä ja osaamattomia idiootteja eduskunnassa ikinä istuukaan, meillä sanotaan että meidän täytyy estää todellisen paskasakin pääsy sinne. Tätä uhkaa edustavat nykyään erityisesti persut, mutta myös Muutos 2011 ja IPU:n kaltaiset hörhöt.

Saat mitä tilaat

Aina yhtä mainio Anarkistimeemit oli askarrellut helppotajuisen oppaan Perussuomalaisuuteen. Sama pätee toki kaikkiin muihinkin puolueisiin.