Äänestämisen tehottomuus

Kuten aina muutaman vuoden välein, on jälleen mahdotonta olla kuulematta ylistyslaulua demokratialle, sävyltään niin optimistista puhuttaessa "mahdollisuudestamme vaikuttaa", sekä painostavaa puhuttaessa "kansalaisvelvollisuudesta".



Miten vaikuttamismahdollisuutemme sitten toteutuu? Itse kukin etsii ja löytää omia näkemyksiään parhaiten vastaavan ehdokkaan, asuinpaikasta riippuen kymmenten tai noin tuhannen muun joukosta, vain kohdatakseen karut strategiset realiteetit – onko minulle sopivimmalla ehdokkaalla pienintä mahdollisuuttakaan päästä läpi? Näin demokraattiseen päätöksentekoon väitetysti väistämättä kuuluvat kompromissit tulevat eteen jo ennen kuin varsinaisia päätöksentekijöitä on edes valittu. Ei ole vaikeaa tuntea niin kutsuttuja vaikuttamismahdollisuuksiaan äärimmäisen rajallisiksi, ellei jopa olemattomiksi.

Mitä esitämme vaihtoehdoksi? Kuvitelkaa yhteiskunta, jossa kaikki vaalien yhteydessä kampanjoinnin eteen työskentelevät ihmiset päättäisivätkin sen sijaan organisoitua, ja käyttää aikansa tavoitteidensa saavuttamiseen itse. Jokainen suosikkiehdokkaasi puolesta jakamasi lentolehtinen, liimaamasi juliste, sekä rahoittamasi lehtimainos voivat parhaimmillaankin saada valtuustoon vain yhden valtuutetun kymmenten muiden joukkoon puolustamaan jossain määrin yhteneviä näkemyksiänne. Eikö siis olisi tehokkaampaa järjestäytyä yhteisöissäsi, toimia suoraan sinulle tärkeiden asioiden eteen, eikä pelkistää politiikkaa ehdokkaiden hymyileviksi kasvoiksi?

Demokratiaa vai edustuksellisen byrokraattisen koneiston ylläpitoa?

En henkilökohtaisesti vastusta kovinkaan tulisesti yksittäisen äänestäjän päätöstä äänestää vaaleissa. Minulla on kuitenkin joitakin epäilyksiä edustuksellisen demokratian toimivuudesta. Kun äänestämisestä rakennetaa kansalaisvelvollisuus ja kaikki poliittinen päätöksenteko typistyy siihen, se palvelee päätöksenteon keskittämistä harvoille. Tämän lisäksi se siirtää vallankäyttöä meiltä näkymättömiin. Mitä tapahtuu kun olet mediasirkuksen siivittämänä äänestänyt henkilöä X? Seuraatko tämän jälkeen aktiivisesti noudattaako hän vaalilupauksiaan? Entä onko sinulla mahdollisuuksia osallistua muilla tavoilla päätöksentekoon tai asettaa ehdokasta X vastuuseen päätöksistään?

Haluamme demokratiamme suorana

Julkaistu alunperin Sytykkeessä #9
Anarkistit vastustavat edustuksellista demokratiaa. Anarkistien esittämät vaihtoehdot nykyiselle poliittiselle järjestelmälle ovat kuitenkin vähemmän tunnettuja. Miten päätöksenteko järjestetään yhteiskunnassa, jossa ei ole hallitusta, edustajia eikä vaaleja?

Edustuksellinen päätöksenteko perustuu ajatukseen, etteivät suuret ihmisjoukot kykene osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Niillä on muodollinen oikeus äänestää annetuista vaihtoehdoista, mutta ei tosiasiallista mahdollisuutta osallistua päätösten tekemiseen. Tämä itsessään on ongelmallista, riippumatta siitä millaista politiikkaa valtaan äänestetty ryhmittymä ajaa.

Anarkistit eivät osallistu vaaleihin, sillä emme tavoittele valtaa muiden yli, vaan haluamme muuttaa koko tavan jolla politiikkaa tehdään. Vaalivoiton sijaan tavoittelemme vallankumousta, jossa ihmiset ottavat vallan omiin käsiinsä. Haluamme demokratiamme suorana, emme välikäsien kautta.
Anarkistinen suora demokratia perustuu vallan hajauttamiseen. Päätöksenteon täytyy tapahtua tasolla, jossa siihen voi ottaa osaa jokainen, jota päätökset koskevat. Toisin kuin nykyisessä mallissa, jossa päätöksenteko tapahtuu ylätasolla edustuksellisissa elimissä, suorassa demokratiassa päätöksentekoa harjoitetaan paikallistasolla taloyhtiöissä, kaupunginosissa, työpaikoilla ja kouluissa. Päätöksiä tekee yleiskokous, joka koostuu yhteisön jäsenistä. Yleiskokouksessa noudatetaan mahdollisimman pitkälle konsensuspäätöksentekoa, jossa pyritään löytämään keskustelemalla vaihtoehto, joka sopii kaikille osapuolille. Mikäli konsensusta ei keskustelun jälkeen voida saavuttaa, voidaan käyttää suuntaa-antavaa äänestystä.

Mitä laajemmalle tasolle siirrytään, yleiskokouksen järjestäminen ei ole välttämättä järkevää tai edes mahdollista. Tällöin voidaan ottaa käyttöön delegoiminen, eli yhteisö valitsee joukostaan delegaatin, jonka tehtävänä on välittää oman yhteisönsä kanta yhteisöjen välisessä päätöksenteossa. Delegoiminen on anarkistinen vaihtoehto edustuksellisuudelle. Se perustuu imperatiiviseen mandaattiin, jolla yhteisö velvoittaa delegaatin sitoutumaan yhteisön tekemiin päätöksiin. Näin valta säilyy yhteisöllä, eikä delegaatilla ole oikeutta toimia yhteisön päätöksiä vastaan, toisin kuin edustuksellisessa demokratiassa, jossa äänestäjillä ei ole käytännössä mahdollisuutta valvoa vaalilupausten täyttämistä. Imperatiivinen mandaatti perustuu siihen, että yhteisö voi milloin tahansa halutessaan vetää delegaatin pois ja korvata hänet uudella.
Suora demokratia vie aikaa ja vaatii ihmisten aktiivista osallistumista. Se on kuitenkin ainoa vaihtoehto nykyiselle poliittiselle järjestelmälle, joka syrjäyttää ja passivoi ihmisiä. Tämä näkyy vaalituloksista, jotka julistavat joka kerta nukkuvien puolueen voittoa. Ihmiset eivät ole tyhmiä, eivätkä he halua osallistua äänestämällä politiikkaan, joka näyttäytyy käsittämättömänä ja vieraana. Kun päätöksenteko hajautetaan, ihmisillä on todellista valtaa vaikuttaa lähiympäristöönsä ja yhteisöönsä. Tällöin myös poliittista keskustelua käydään asioista, jotka ovat kaikille ymmärrettäviä.

AutOpin Antivaali-iltamat Kupolissa (Mannerheimintie 5B, 7.krs., Helsinki) vaalipäivänä sunnuntaina 19.4.2015 klo 16:00 --> 
Vegaanista ruokaa, alustus ja keskustelua aiheesta, jonka jälkeen suoran demokratian bileet!

Meidän tulee muuttaa kaikki

Julkaistu alunperin A-ryhmän lehdessä Sytyke #4

Jos voisit muuttaa mitä tahansa, mitä muuttaisit? Lopettaisitko työnteon loppuelämäksesi? Lopettaisitko eläinten sorron ruokateollisuudessa? Muuttaisitko ihmissuhteesi? Muuttaisitko päätöksentekosysteemin lumedemokratiasta suoraksi demokratiaksi? 

Meille kaikille on selvää, ettei nykyinen meno voi jatkua. Muutoksia on tapahduttava, ja niitä tapahtuukin. Mikään ei ole kuitenkaan epärealistisempaa kuin säilyttää vanhat toimintamallit ja odottaa silti uusia tuloksia.

Meidät on ajettu taloudellisesti ja henkisesti ahtaalle. Näemme vääryyttä kaikkialla, ja taisteluiden määrä tuntuu joskus loputtomalta. Henkilökohtaiset taloudelliset ja emotionaaliset taistelumme heijastelevat maailmanlaajuista mullistusta ja tulevaa katastrofia. Voisimme käyttää kaikki voimamme ja kaiken aikamme tukahduttaaksemme näitä kaikkialla kyteviä tulipaloja yksitellen, mutta niiden kaikkien lähtökohta on sama. Osittainen ratkaisu ei ratkaise mitään: meidän täytyy ajatella kaikki uusiksi uudella logiikalla.

Muuttaaksemme jotain meidän tulee aloittaa kaikkialta.

Ääniä vai tekoja?

Julkaistu alunperin A-ryhmän lehdessä Sytyke #8

Eduskuntavaalit ovat jälleen nurkan takana. Ehdokkaat harjoittavat mielikuvamarkkinointia, kertovat kilvan millaisia arvoja ajavat ja kuinka yhteiskunnasta tulisi paremmin toimiva – milloin milläkin mittarilla.

Edustuksellinen demokratia ei ole reilu, tasa-arvoinen tai paras tapa päättää kaikkia koskevista asioista. Se perustuu ajatukselle, jonka mukaan yksilöt eivät ole kykeneviä päättämään yhdessä yhteisönsä asioista tai hoitamaan päätöksentekoa horistontaalisesti, ilman johtajia.

Suhteellisen vaalitavan vuoksi eduskuntavaalit eivät ole henkilövaalit. On yhtentekevää ketä äänestät, sillä äänesi menee aina ehdokkaasi puolueelle. Sympaattista, kivoja arvoja edustavaa nuorta äänestävän ääni voi viedä läpi umpimielisen rasistin samasta puolueesta. Ääni on aina ääni puolueelle ja sen virallisille linjoille – joita puolue toki rukkaa valtakautensa aikana kuten tahtoo. Puolueet eivät ole missään vastuussa äänestäjille, eikä äänestäjä saa mitään takuuta siitä, miten hänen ääntään yhteisessä päätöksenteossa käytetään.

Suomessa äänestetään virallisissa vaaleissa usein. Kunnallisvaalit, eduskuntavaalit, presidentinvaalit ja europarlamenttivaalit rullaavat vuosi toisensa perään eteemme. Kun lähes joka vuosi on vaalivuosi, saattaa helposti alkaa kuvitella olevansa aktiivisesti mukana yhteisessä päätöksenteossa. Vaalit eivät kannusta poliittiseen aktiivisuuteen vaan passivoivat ihmisiä entisestään. Äänestäminen ei ole riittävä poliittinen teko, jos todella haluaa vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Maailma ei muutu paremmaksi äänillä vaan teoilla. Voimme huutaa äänemme käheiksi niin äänestyskopissa kuin Eduskuntatalon edessä mielenosoituksissakin, mutta jos kätemme eivät tartu työhön, jäävät huutomme kaikumaan tyhjille seinille. Muutos edellyttää päättäväisyyttä, visiota ja järjestäytymistä. A-ryhmä tavoittelee maailmaa, jossa ihmisyksilöt voivat päättää itse ja yhdessä omista asioistaan. Järjestelmää ei voi muuttaa äänestämällä. Maailman ilman johtajia voi luoda vain toimimalla suoraan ilman välikäsiä, piittaamatta siitä mitä edustajat milloinkin lupaavat.

Cthulhu presidentiksi!

Presidentinvaalin toinen kierros on meneillään. Ensimmäisellä kierroksella Aku Ankka ja kirkkovene saivat jälleen huimia määriä ääniä. Toiselle kierrokselle on ilmestynyt vahva haastaja: Suuri Muinainen Cthulhu!

Antivaalilautakunta ei suoranaisesti kehota ketään äänestämään, mutta mikäli mielesi tekee osallistua äänetysrituaaliin, voit halutessasi printata alla olevan tarkoitusta varten tehdyn Cthulhun ja liimata sen äänestyslippuusi. Muista liimapuikko.

Cthulhu fhtagn!

Antivaalilautakunta kiittää kuvasta pseudonyymi Nils Nyheteriä.



Lataa printattava pdf täältä!

Mitä demokratian jälkeen?

tekstin käyttöön luovuttanut erikoisagentti Rolf Nadir
Alkuperäinen kirjoitus CrimethInc. Ex-Workers -kollektiivin sivustolta http://crimethinc.com/texts/harbinger/beyonddemocracy.php



Nykymaailmaa hallitsee “demokratia”. Kommunismi on kaatunut, kolmannen maailman köyhissä maissa järjestetään yhä enemmän vaaleja, kuten televisiosta näemme, ja maailman johtajat suunnittelevat tapaamisissaan paljon puhuttua ”globaalia yhteisöä”. Miksi sitten kaikki eivät vihdoinkin ole onnellisia? Ja miksi monissa demokraattisissa valtioissa vain alle puolet äänioikeutetuista käyttää äänioikeuttaan?

Voisiko se johtua siitä, että ”demokratia” – jokaisen vallankumouksen ja vastarinnan pitkäaikainen tunnussana – ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi demokraattista? Mikä voisi olla demokraattisempaa?

Jokaisesta voi tulla isona presidentti
Ei voi. Presidentillä on hierarkkinen valta-asema, samaan tapaan kuin miljonäärillä: yhtä presidenttiä kohti on miljoonia ihmisiä, joilla on vähemmän valtaa kuin hänellä. Miljonääreillä ja presidenteillä on muutakin yhteistä: Ei ole sattumaa, että heillä on tapana olla tekemisissä keskenään, sillä he tulevat samoista etuoikeutettujen ihmisten piireistä, joihin tavallisella kansalla ei ole asiaa. Myöskään talous ei ole demokraattista, sillä valtion varat jaetaan käsittämättömän epäoikeudenmukaisiin osiin – ja todellakin varoja pitäisi olla tullakseen presidentiksi, tai ainakin pääsy sellaisiin.

Artikkelelita aiheesta muualla

Sivupalkin yleisluontoisen linkkikirjaston lisäksi suoria linkkejä aiheeseen liityviin teksteihin verkossa (lähetä lisäykset linkkiluetteloon osoitteeseen antivaalit (a) riseup.net):

Martin Brian: "Demokratiaa ilman vaaleja" -artikkeli kirjasta "Väärin ajateltua: anarkistisia puheenvuoroja herruudettomasta yhteiskunnasta"

"Parlamentarismi ja työväenliike"-artikkeli lehdestä Kapinatyöläinen

Jussi Räisänen: "Anarkismiko politiikkaa?"

"Voting VS Direct Action"-zine PDF:nä

Suvi Auvisen vuoden 2011eduskuntavaaleja käsittelevä antivaaliblogi Fifissä:
Nukkuvien puolueesta, päivää
Jos minusta tulisi presidentti
Laitonta menoa
Kansallinen itsepetos
Jos äänestää ei saa valittaa
Kansan moka
J.P. - Jälkeen Persujen

Antivaalit-blogiin käännetyt tekstit:

"Your politics are boring as fuck"-artikkeli CrimethInc. Ex-workers collectiven sivuilla

"What could there possibly be beyond democracy?" -artikkeli CrimethInc. Ex-workers collectiven sivuilla

Er politik är bara så fittigt tråkig!

Your politics are boring as fuck, från CrimethInc.com, översatt från engelskan av Fredrik Strand

Du vet att det stämmer. Varför skulle alla annars rycka till så fort ni uttalar ordet? Varför har närvaron på er anarkokommunistiska diskussionsgrupps möten sjunkit så drastiskt? Varför har det förtryckta proletariatet inte tagit sitt förnuft tillfånga och slutit sig till er i den globala befrielsekampen?

Kanske har ni, efter åratal av försök att upplysa dem om deras roll som offer, kommit att beskylla dem själva för deras situation. Det måste vara deras önskan att vara marken under den kapitalistiska imperialismens fötter; varför annars skulle de visa så ringa intresse för era politiska ideal? Varför har de ännu inte anslutit sig med er när ni kedjar fast er vid mahognymöbler, skanderar slagord vid noggrant planerade och iscensatta demonstrationer och besöker anarkistiska bokhandlar? Varför har de inte satt sig ner och pluggat terminologin som är nödvändig för en verklig förståelse av komplexiteten hos Marx ekonomiska teori?

Politiikkanne on vitun tylsää

Ex-workers collective CrimthIncin tekstistä "Your politics are boring as fuck" http://crimethinc.com/texts/days/asfuck.php innoittuneena luonut Samuel Pidgin.

Hyväksy se, politiikkanne on vitun tylsää. Miksi muutoin kaikki kavahtaisivat kun sana sanotaan? Miksi äänestysprosentti on pudonnut kaikkien aikojen alimmilleen? Miksi hyvinvointiyhteiskunnassamme nähdään mellakoita ja politiikkaanne tyytymättömien vastarintaa?

Totuus on, että politiikkanne on tylsää, koska se on todella yhdentekevää. Nykypolitiikan radikaaleimpana toimintana pidetyt mielenosoitukset ovat menettäneet vaikuttavuutensa. Me tiedämme, että antiikkiset mielenosoitustavat - marssiminen kyltit käsissä, yhteislaulut ja kokoontumiset - ovat tänä päivänä voimattomia saamaan aikaan mitään muutosta, koska niistä on tullut ennakoitava osa status quoa. Tiedämme etteivät nämä voimattomat mielenosoitukset voi saada aikaan todellista muutosta maailmassa, jossa elämme päivästä päivään. Samoin on äänestämisen laita. Me tiedämme, että riippumatta siitä kuka istuu nostamassa korkeaa palkkaa pitkän pöydän ääressä, mitä lakeja on kirjoissa, minkä ismin alla intellektuellit marssivat, meidän elämämme pysyy muuttumattomana. Tiedämme, että kyllästyneisyytemme on todiste siitä ettei tämä "politiikka" ole avain todelliseen elämän muuttamiseen. Emme ole kiinnostuneita politiikastanne, sillä elämämme on jo kyllin tylsää!