Vallankumousta odotellessa

Viimeinen osa sarjassa, joka kritisoi äänestämistä taktisena toimena antivaalinäkökulmasta.

Jos anarkistit eivät yleisesti äänestä, tai eivät ainakaan käytä turhaan aikaa ja energiaa edustuksellisuuden hedelmättömään harhakuvaan, mitä me sitten teemme? Istummeko vain laakereillamme odottelemassa vallankumousta, kuten niin monet äänestämiseen uskovat toverit (ja ”toverit”) saattavat toisinaan hymähdellen vihjata?

Emme.

Demokratiaa vai edustuksellisen byrokraattisen koneiston ylläpitoa?

En henkilökohtaisesti vastusta kovinkaan tulisesti yksittäisen äänestäjän päätöstä äänestää vaaleissa. Minulla on kuitenkin joitakin epäilyksiä edustuksellisen demokratian toimivuudesta. Kun äänestämisestä rakennetaa kansalaisvelvollisuus ja kaikki poliittinen päätöksenteko typistyy siihen, se palvelee päätöksenteon keskittämistä harvoille. Tämän lisäksi se siirtää vallankäyttöä meiltä näkymättömiin. Mitä tapahtuu kun olet mediasirkuksen siivittämänä äänestänyt henkilöä X? Seuraatko tämän jälkeen aktiivisesti noudattaako hän vaalilupauksiaan? Entä onko sinulla mahdollisuuksia osallistua muilla tavoilla päätöksentekoon tai asettaa ehdokasta X vastuuseen päätöksistään?

Äänestämättömyys itsessään ei myöskään ole ratkaisu

Tässä taktista äänestämistä kritisoivan sarjan toiseksi viimeisessä osassa käsitellään lyhyesti sitä, kuinka äänestämättömyys yksinään ei ole sen merkittävämpää kuin äänestäminenkään.

Olen käsitellyt ”vaihtoehtojen” äänestämistä, äänestämistä rasismin vastaisena toimena ja äänestämättömyyttä välinpitämättömyytenä. Mutta mitäs äänestämättömyydestä harkittuna taktiikkana? Tarjoanko sitä todella ratkaisuna näihin ongelmiin?

No, en. En oikeastaan.

Antivaalitelttailua

Viime viikonloppuna 11.-12.4. antivaalikampanjan teltta kiersi eri puolilla pääkaupunkiseutua. Antivaaliteltta ehti vierailla Itäkeskuksessa, Tikkurilassa ja Sörnäisissä.

Musta antivaaliteltta herätti huomiota puolueiden telttojen keskellä. Kylmäksi kampanja ei jättänyt ketään, ja reaktiot vaihtelivat huvituksesta kiinnostukseen ja ärtymykseen. Etenkin Itäkeskuksessa ihmiset olivat kiinnostuneita antivaalikampanjasta ja monet pysähtyivät keskustelemaan kampanjaryhmän kanssa.

Useat keskustelemaan tulleet ilmaisivat turhautumistaan puolueisiin ja edustuksellisen demokratian mahdollisuuksiin. Eritysesti vanhukset kertoivat nähneensä, ettei edes vuosikymmenten äänestämisellä saada muutoksia aikaan ja kuuntelivat kiinnostuneina ajatuksia suorasta demokratiasta. ”Todella kiinnostavaa, en ole koskaan kuullut tällaista näkökulmaa”, kuultiin yllättävän monta kertaa viikonlopun aikana. Sunnuntaina materiaalia jaettiin kysymyksellä: ”Kyllästyttävätkö vaalit?” Moni ohikulkija naurahti kysymykselle ja tuli noutamaan materiaalia mukaansa.

Puolueiden edustajat pitivät antivaalitelttaan pääsääntöisesti kohteliasta etäisyyttä, hymyillen ja nyökkäillen vaivautuneesti. Vantaalla eräs Keskustanuori tuli kertomaan jakavansa epäilyksemme edustuksellisen demokratian toimivuudesta. Hän ehdotti tilalle valistunutta diktatuuria.

Myös Tampereella ja Turussa on jaettu materiaalia, jossa käsitellään edustuksellisen demokratian ongelmia ja mahdollisia vaihtoehtoisia päätöksentekotapoja. Turussa antivaalimateriaalia on levitetty pääasiassa kävelykadulla, Tampereella mm. Mad pride-mielenosoituksessa. Antivaalimateriaali on vapaasti tulostettavissa sivuiltamme.

Antivaaliteltta Helsingissä la 18.4. klo 10-14 Kolmen Sepän patsaalla. 

AutOpin Antivaali-iltamat vaalipäivänä su 19.4. klo 16->, katso lisää tietoja Facebookista.

Alhainen äänestysinto ei ole varsinainen ongelma

Huolimatta hyllymetreistä tekstiä, joka kehottaa meitä äänestämään joko periaatteesta tai taktisesti, suuri osa ihmisistä ei niin tee. He eivät äänestä pienempää pahaa tai "radikaaleja" vaihtoehtoja.

He eivät itseasiassa tule äänestämään ollenkaan, koska (nillittävän liberaalin äänellä) "he eivät välitä". Ja äänestämällä he voisivat kuulemma "muuttaa kaiken".

Pitäisi olla samantien selvää, mikä tässä ajatuksessa mättää. On erittäin epätodennäköistä, että kaikki nämä ihmiset äänestäisivät samansuuntaisesti, saati samaa puoluetta. Joten he eivät ole yksittäisen pienpuolueen vaalivoitto sivussa odottamassa oikeaa hetkeä.

Puhumattakaan siitä, että edes 100% äänestysaktiivisuus ei muuttaisi valtion perimmäistä roolia pääoman managerina ja väkivaltamonopolia käyttävänä sosiaalisen kontrollin ylläpitäjänä. Eikä se takaisi sitä että ihmiset tekisivät muutakin kuin vain äänestäisivät, kuten lähtisivät mukaan kamppailuihin sosiaalisen muutoksen puolesta.

YLE: "Äänestäminen on moraalitonta" – tutkijan toivonkipinä hiipui

Vielä edellisissä eduskuntavaaleissa poliittisen historian tutkija, tietokirjailija Timo J. Tuikka kävi äänestämässä. Viime vuodet hän on kirjoittanut kirjaa demokratiasta ja ryhtynyt äänestyslakkoon. Miksi usko äänestämiseen kuoli?

Suomalaisten hiipuva äänestysinto on ollut viime vaalien kestohuoli. Kun 1960-1970-luvuilla eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus huiteli parhaimmillaan 85 prosentissa, niin nykyään äänestysprosentti on hädin tuskin 70.

Kekkosen konsteista väitellyt poliittisen historian tutkija ja tietokirjailija Timo J. Tuikka ei ihmettele kansalaisten vähäistä äänestysintoa. Hän on jo pitkään kritisoinut sitä, kuinka huono kuluttajansuoja äänestäjällä on: äänestäjä ei tiedä, millaista politiikkaa hänen äänensä päätyy kannattamaan.

”Radikaalin” parlamentarismin sudenkuopat

Tämän sarjan ensimmäisessä osassa käsittelin ajatusta vasemmiston äänestämisestä välttämättömänä pahana, jolla vältetään totaalinen porvarihallitus. Tässä toisessa osassa keskitytään ns. ”radikaalien” vaihtoehtojen äänestämiseen.

Usko vasemmistoon (erityisesti demareihin) minkäänlaisena todellisena vaihtoehtona on ollut laskussa jo jonkin aikaa. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti muutu kokonaisvaltaiseksi parlamentarismin ja äänestämisen torjumiseksi ulkoparlamentaarisen toiminnan hyväksi. Äänestäminen on edelleen yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusoletus, mutta nyt ihmiset haluavat kasvavissa määrin positiivisempia vaihtoehtoja pienemmän pahan sijasta. Usein tällä tarkoitetaan käytännössä jonkun pienemmän, ei eduskunnassa istuvan puolueen äänestämistä. Monet pitävät myös edelleen vihreitä tai vasemmistoa tällaisena vaihtoehtona.

Sata vuotta parlamentarismia Suomessa - jo riittää!

Antti Rautiainen
Julkaistu alunperin Antti Rautiaisen livejournalissa vuonna 2008.

Parlamentarismin olennainen ongelma ei ole kierot poliitikot, ei manipuloitavissa oleva äänestäjäkunta eikä muutosprosessin etananvauhti. Keskeisin ongelma ei myöskään ole pintajulkisuus, siltarumpupolitiikka, lehmänkaupat eikä puoluekuri. Parlamentarismia ei paranna poliitikkojen moraalin kohennus eikä äänestäjäkunnan valistaminen. Parlamentarismin keskeisin ongelma on se, että se on yksinkertaisesti väärin.

Tule keskustelemaan vaihtoehdoista vallalle!

Antivaalikahvittelua Turun kauppatorilla ennakkoäänestyksen aikaan. Kahvia, pullaa, lukemista ja keskusteluseuraa löytyy ainkin ke 15.10. klo 12-17, la 18.10. , sekä varsinaisena vaalipäivänä su 26.10. (säävaraus)

Mitä demokratian jälkeen?

tekstin käyttöön luovuttanut erikoisagentti Rolf Nadir
Alkuperäinen kirjoitus CrimethInc. Ex-Workers -kollektiivin sivustolta http://crimethinc.com/texts/harbinger/beyonddemocracy.php



Nykymaailmaa hallitsee “demokratia”. Kommunismi on kaatunut, kolmannen maailman köyhissä maissa järjestetään yhä enemmän vaaleja, kuten televisiosta näemme, ja maailman johtajat suunnittelevat tapaamisissaan paljon puhuttua ”globaalia yhteisöä”. Miksi sitten kaikki eivät vihdoinkin ole onnellisia? Ja miksi monissa demokraattisissa valtioissa vain alle puolet äänioikeutetuista käyttää äänioikeuttaan?

Voisiko se johtua siitä, että ”demokratia” – jokaisen vallankumouksen ja vastarinnan pitkäaikainen tunnussana – ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi demokraattista? Mikä voisi olla demokraattisempaa?

Jokaisesta voi tulla isona presidentti
Ei voi. Presidentillä on hierarkkinen valta-asema, samaan tapaan kuin miljonäärillä: yhtä presidenttiä kohti on miljoonia ihmisiä, joilla on vähemmän valtaa kuin hänellä. Miljonääreillä ja presidenteillä on muutakin yhteistä: Ei ole sattumaa, että heillä on tapana olla tekemisissä keskenään, sillä he tulevat samoista etuoikeutettujen ihmisten piireistä, joihin tavallisella kansalla ei ole asiaa. Myöskään talous ei ole demokraattista, sillä valtion varat jaetaan käsittämättömän epäoikeudenmukaisiin osiin – ja todellakin varoja pitäisi olla tullakseen presidentiksi, tai ainakin pääsy sellaisiin.

Er politik är bara så fittigt tråkig!

Your politics are boring as fuck, från CrimethInc.com, översatt från engelskan av Fredrik Strand

Du vet att det stämmer. Varför skulle alla annars rycka till så fort ni uttalar ordet? Varför har närvaron på er anarkokommunistiska diskussionsgrupps möten sjunkit så drastiskt? Varför har det förtryckta proletariatet inte tagit sitt förnuft tillfånga och slutit sig till er i den globala befrielsekampen?

Kanske har ni, efter åratal av försök att upplysa dem om deras roll som offer, kommit att beskylla dem själva för deras situation. Det måste vara deras önskan att vara marken under den kapitalistiska imperialismens fötter; varför annars skulle de visa så ringa intresse för era politiska ideal? Varför har de ännu inte anslutit sig med er när ni kedjar fast er vid mahognymöbler, skanderar slagord vid noggrant planerade och iscensatta demonstrationer och besöker anarkistiska bokhandlar? Varför har de inte satt sig ner och pluggat terminologin som är nödvändig för en verklig förståelse av komplexiteten hos Marx ekonomiska teori?

Politiikkanne on vitun tylsää

Ex-workers collective CrimthIncin tekstistä "Your politics are boring as fuck" http://crimethinc.com/texts/days/asfuck.php innoittuneena luonut Samuel Pidgin.

Hyväksy se, politiikkanne on vitun tylsää. Miksi muutoin kaikki kavahtaisivat kun sana sanotaan? Miksi äänestysprosentti on pudonnut kaikkien aikojen alimmilleen? Miksi hyvinvointiyhteiskunnassamme nähdään mellakoita ja politiikkaanne tyytymättömien vastarintaa?

Totuus on, että politiikkanne on tylsää, koska se on todella yhdentekevää. Nykypolitiikan radikaaleimpana toimintana pidetyt mielenosoitukset ovat menettäneet vaikuttavuutensa. Me tiedämme, että antiikkiset mielenosoitustavat - marssiminen kyltit käsissä, yhteislaulut ja kokoontumiset - ovat tänä päivänä voimattomia saamaan aikaan mitään muutosta, koska niistä on tullut ennakoitava osa status quoa. Tiedämme etteivät nämä voimattomat mielenosoitukset voi saada aikaan todellista muutosta maailmassa, jossa elämme päivästä päivään. Samoin on äänestämisen laita. Me tiedämme, että riippumatta siitä kuka istuu nostamassa korkeaa palkkaa pitkän pöydän ääressä, mitä lakeja on kirjoissa, minkä ismin alla intellektuellit marssivat, meidän elämämme pysyy muuttumattomana. Tiedämme, että kyllästyneisyytemme on todiste siitä ettei tämä "politiikka" ole avain todelliseen elämän muuttamiseen. Emme ole kiinnostuneita politiikastanne, sillä elämämme on jo kyllin tylsää!

Mielipidekirjoitus valtamedioille

Elämä demokratian jälkeen

Onko elämää demokratian jälkeen?

Viime aikoina olemme saaneet jatkuvasti seurata tekopyhän huolestunutta uutisointia äänestysprosentin laskusta etenkin nuoren väestönosan keskuudessa. Heränneessä keskustelussa keskitytään siihen, kuinka äänestysintoa saataisiin kasvatettua, eikä etsitä syitä äänestämättömyyteen. Aina löytyy tietenkin ihmisryhmä, joita vaikuttaminen yhteiskunnallisiin asioihin ei kiinnosta, mutta äänestämättä jättäminen voi olla myös poliittinen valinta, ääni koko vallitsevaa systeemiä vastaan. Kaikki meistä eivät ole vakuuttuneita siitä, että edustuksellinen demokratia olisi toimiva poliittinen järjestelmä tai että sen avulla olisi mahdollista saada aikaan todellista muutosta, jota nykyisessä maailman tilassa kipeästi tarvitaan.

Kaikille meistä ei riitä omaan elämäämme vaikuttamiseen se, että käymme kerran parissa vuodessa laittamassa ennalta annetun numeron paperiin ja jäämme toivomaan parasta. Lopulta, kuten olemme nähneet, keltainen lehdistö valitsee poliitikkomme ja ministerimme tekstiviestien ja pärstäkertoimen perusteella. Miksi osallistua siis näennäiseen "vaikuttamiseen", jos saman ajan voi käyttää tehden jotakin oikeasti hyödyllistä? Jokainen meistä on omien asioidensa paras edustaja, emmekä tahdo valita vain meille annetuista vaihtoehdoista vaan luoda itse omat vaihtoehtomme. Politiikan ei pitäisi olla tylsää jargonia ja kaukana jokapäiväisestä elämästämme, vaan jotain konkreettista johon voimme vaikuttaa tässä hetkessä. Puoluepolitiikka ei ole oleellista ja tärkeää politiikkaa, vaan turhaa hierarkkista riitelyä ja ajan- sekä rahanhukkaa. Tärkeää politiikkaa on se, oletko onnellinen ja tyytyväinen elämääsi, ja mitä teet joka päivä saavuttaaksesi mitä tahdot.

Kunnallisvaalien alla nk. "nukkuvien puolue" on jälleen herännyt eloon. Useat äänestämistä vastustavat tahot ovat aktivoituneet ja internetiin on mm. perustettu "Antivaalikomitean" blogi http://antivaalit.blogspot.com jonne pyritään keräämään vaaleja kyseenalaistavaa materiaalia. Myös Turussa tullaan etsimään aktiivisesti vaihtoehtoja vallan epätasaiselle jakautumiselle monenlaisten aktioiden muodossa vaalien alla. Toivomme kaupunkilaisten heräävän keskustelemaan uusista vaihtoehdoista sen sijaan, että ajattelematta raahautuvat äänestämään "koska niin nyt on aina tehty".

Vaihtoehtoja vallalle!

Eläköön anarkia!

Samuel Pidgin ja Fredrik Strand