Vasemmistoliitto on
saamassa ensimmäisen vaalivoittonsa 20 vuoteen, joskin pienen
sellaisen. Voitto saa Vasemmistoliiton kannattajat entistäkin
varmemmiksi parlamentaarisen strategian toimivuudesta. Varmuutta
lisää entisestään Vasemmistoliiton veljespuolueiden menestys -
Kreikan Syriza kohosi maan suurimmaksi puolueeksi helmikuussa, ja
Espanjan Podemos on välillä kurkotellut kärkipaikkoja
mielipidemittauksissa jotka ennakoivat suosiota ensi joulukuun
parlamenttivaaleissa.
Syriza ja Podemos ovat molemmat populistisia puolueita monessakin mielessä, ja Suomen puoluevasemmistossa on varmasti kiinnostusta samojen reseptien kokeilemiseen täällä. Yksi Podemoksen päästrategeista, Íñigo Errejón, on entinen Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen oppilas, ja näiden kirjoittajien teoriat populismista ovat vaikuttaneet siihen millaiseksi puolueeksi Podemos on rakennettu. Syrizalle ja Podemokselle populismi ei ole kirosana.
Kaikkien
muutosliikkeiden on varmasti kyettävä puhuttelemaan laajoja
ihmisjoukkoja, eikä populismissa tässä merkityksessä ole mitään
vikaa. Populismilla on kuitenkin muitakin merkityksiä, kuten
demagogia, yksinkertaistaminen ja sellaisten ratkaisujen tarjoaminen,
jotka eivät oikeasti sellaisia ole. Jatkossa käytän
populismi-sanaa näissä jälkimmäisissä merkityksissä, ja Syrizan
voitossa oli aimo annos myös tällaista populismia. Syriza nimittäin
lupasi, että eurossa pysytään, ja ettei Troikan laina-ohjelman
ehtoja noudateta. Kaksi lupausta, jotka olivat hyvin odotettavasti
toisensa poissulkevia.
