HS: Kari Rajamäki päätti eduskuntauransa matalamieliseen temppuun

"Ratkaisuni ajankohta toivottavasti helpottaa ja lisää uskottavuutta myös vahvasti esittämieni tavoitteiden ajamisessa ilman, että ne kytketään tulevien eduskuntavaalien kehykseen."

Näin lausui demareiden kansanedustaja Kari Rajamäki tammikuussa, kun hän kertoi, ettei enää asetu ehdolle tulevissa eduskuntavaaleissa.

Varkaudesta kotoisin oleva Rajamäki on palvellut kansaa vuodesta 1983 asti ja on ymmärrettävää, että hän 66 vuoden iässä jättää politiikan.

Hänen lausuntonsa synnytti ehkä odotuksen, että Rajamäki saattaisi tehdä vielä jotain sellaista, mikä muistetaan poikkeuksellisen suoraselkäisenä. Sellaista, mihin vaaleihin valmistautuva poliitikko ei kenties uskaltautuisi.

Maanantaina saatiin sitten nähdä, millaisia Rajamäellä oli mielessään. Hän päätti huipentaa kansanedustajanuransa siihen, että epäsi kunnolliset terveyskeskuspalvelut Suomessa kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä: maahan paperittomina tulleilta lapsilta ja raskaana olevilta naisilta.

Rajamäki onnistui lykkäämään lain hyväksymistä niin, ettei se ehdi valmistua ennen eduskuntakauden päättymistä. Lain valmistellut puoluetoveri ja ministeri Susanna Huovinen syytti Rajamäkeä prosessikikkailusta, joka kohdistui hyvin haavoittuvassa asemassa olevaan ihmisryhmään.

Siinä oli jotain erityisen matalamielistä.

Ympäristöministerin ajatuksia

”Radikaalin” parlamentarismin sudenkuopat

Tämän sarjan ensimmäisessä osassa käsittelin ajatusta vasemmiston äänestämisestä välttämättömänä pahana, jolla vältetään totaalinen porvarihallitus. Tässä toisessa osassa keskitytään ns. ”radikaalien” vaihtoehtojen äänestämiseen.

Usko vasemmistoon (erityisesti demareihin) minkäänlaisena todellisena vaihtoehtona on ollut laskussa jo jonkin aikaa. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti muutu kokonaisvaltaiseksi parlamentarismin ja äänestämisen torjumiseksi ulkoparlamentaarisen toiminnan hyväksi. Äänestäminen on edelleen yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusoletus, mutta nyt ihmiset haluavat kasvavissa määrin positiivisempia vaihtoehtoja pienemmän pahan sijasta. Usein tällä tarkoitetaan käytännössä jonkun pienemmän, ei eduskunnassa istuvan puolueen äänestämistä. Monet pitävät myös edelleen vihreitä tai vasemmistoa tällaisena vaihtoehtona.

Nenän pitelemistä ja ''vaihtoehtojen'' äänestämistä

Britannian suurin ”vaihtoehto” saa mitä tilaa.     

 

Sitä mukaan kun vuoden 2015 eduskuntavaalit lähestyvät media tulee keskittymään kasvavissa määrin siihen, ketä meidän tulisi äänestää. Sen sijaan, että puhuisimme tässä yleisesti edustuksellisen demokratian ongelmista ja rajoituksista (joita on monia) tämä sarja keskittyy tarkastelemaan ns. “taktisen äänestämisen” strategian ongelmia ja kumoamaan sen oletuksia antivaalinäkökulmasta.

Maikkarin vaalitentti hidastettuna on kuin korttelikuppilan kulmapöydästä

MTV3:n vaalitentin kooste hidastettuna, julkaistu YouTubessa 23.3.2015

YLE: "Äänestämisellä pitäisi olla parempi kuluttajansuoja" – lahtelaisopettaja seurasi vaalilupausten pitävyyttä

Vaalikoneet saavat ehdokkaat tekemään köykäisiä lupauksia, väittää Seppo Korhonen. Hän piti neljän vuoden ajan kirjaa kansanedustajien vaalikoneessa antamien lupausten täyttymisestä.

Eduskuntavaaliehdokkaat saavat täyttää vaalikoneita pää sauhuten. Samalla moni tulee luvanneeksi edistää yhtä, jos toistakin asiaa. Lupauksia voi olla vaikea toteuttaa, mutta jääkö lupausten pettämisestä kiinni?

– Jää, sanoo lahtelainen Seppo Korhonen, joka avasi helmikuussa oman Vaalivilppikone-sivustonsa.

Korhonen on seurannut kansanedustajien toimintaa ja vaalilupauksista kiinnipitämistä neljän vuoden ajan. Mies peräänkuuluttaa poliitikoilta vastuullisuutta.

– Kyllä äänestämisellä pitäisi olla parempi kuluttajansuoja. Nyt vaalikoneissa luvataan ihan mitä vaan ja moni saattaa tehdä äänestyspäätöksensä pelkästään vaalikoneen perusteella. Tarkoituksenani on herätellä sekä äänestäjiä että kansanedustajia, Korhonen perustelee.

Meidän tulee muuttaa kaikki

Julkaistu alunperin A-ryhmän lehdessä Sytyke #4

Jos voisit muuttaa mitä tahansa, mitä muuttaisit? Lopettaisitko työnteon loppuelämäksesi? Lopettaisitko eläinten sorron ruokateollisuudessa? Muuttaisitko ihmissuhteesi? Muuttaisitko päätöksentekosysteemin lumedemokratiasta suoraksi demokratiaksi? 

Meille kaikille on selvää, ettei nykyinen meno voi jatkua. Muutoksia on tapahduttava, ja niitä tapahtuukin. Mikään ei ole kuitenkaan epärealistisempaa kuin säilyttää vanhat toimintamallit ja odottaa silti uusia tuloksia.

Meidät on ajettu taloudellisesti ja henkisesti ahtaalle. Näemme vääryyttä kaikkialla, ja taisteluiden määrä tuntuu joskus loputtomalta. Henkilökohtaiset taloudelliset ja emotionaaliset taistelumme heijastelevat maailmanlaajuista mullistusta ja tulevaa katastrofia. Voisimme käyttää kaikki voimamme ja kaiken aikamme tukahduttaaksemme näitä kaikkialla kyteviä tulipaloja yksitellen, mutta niiden kaikkien lähtökohta on sama. Osittainen ratkaisu ei ratkaise mitään: meidän täytyy ajatella kaikki uusiksi uudella logiikalla.

Muuttaaksemme jotain meidän tulee aloittaa kaikkialta.

YLE: Opettaja ei innostu nuorisovaaleista: "Numero 69 voittaa aina"

Meri-Porin koulussa ei todennäköisesti järjestetä nuorisovaaleja keväällä, koska voiton vie aina seksiasentoon viittavan numeron 69 saanut ehdokas. Yhteiskuntaopin opettajan mukaan iso osa oppilaista äänestää numeroa joukkopaineen takia eikä edes tiedä, mitä numero tarkoittaa.

Ääniä vai tekoja?

Julkaistu alunperin A-ryhmän lehdessä Sytyke #8

Eduskuntavaalit ovat jälleen nurkan takana. Ehdokkaat harjoittavat mielikuvamarkkinointia, kertovat kilvan millaisia arvoja ajavat ja kuinka yhteiskunnasta tulisi paremmin toimiva – milloin milläkin mittarilla.

Edustuksellinen demokratia ei ole reilu, tasa-arvoinen tai paras tapa päättää kaikkia koskevista asioista. Se perustuu ajatukselle, jonka mukaan yksilöt eivät ole kykeneviä päättämään yhdessä yhteisönsä asioista tai hoitamaan päätöksentekoa horistontaalisesti, ilman johtajia.

Suhteellisen vaalitavan vuoksi eduskuntavaalit eivät ole henkilövaalit. On yhtentekevää ketä äänestät, sillä äänesi menee aina ehdokkaasi puolueelle. Sympaattista, kivoja arvoja edustavaa nuorta äänestävän ääni voi viedä läpi umpimielisen rasistin samasta puolueesta. Ääni on aina ääni puolueelle ja sen virallisille linjoille – joita puolue toki rukkaa valtakautensa aikana kuten tahtoo. Puolueet eivät ole missään vastuussa äänestäjille, eikä äänestäjä saa mitään takuuta siitä, miten hänen ääntään yhteisessä päätöksenteossa käytetään.

Suomessa äänestetään virallisissa vaaleissa usein. Kunnallisvaalit, eduskuntavaalit, presidentinvaalit ja europarlamenttivaalit rullaavat vuosi toisensa perään eteemme. Kun lähes joka vuosi on vaalivuosi, saattaa helposti alkaa kuvitella olevansa aktiivisesti mukana yhteisessä päätöksenteossa. Vaalit eivät kannusta poliittiseen aktiivisuuteen vaan passivoivat ihmisiä entisestään. Äänestäminen ei ole riittävä poliittinen teko, jos todella haluaa vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Maailma ei muutu paremmaksi äänillä vaan teoilla. Voimme huutaa äänemme käheiksi niin äänestyskopissa kuin Eduskuntatalon edessä mielenosoituksissakin, mutta jos kätemme eivät tartu työhön, jäävät huutomme kaikumaan tyhjille seinille. Muutos edellyttää päättäväisyyttä, visiota ja järjestäytymistä. A-ryhmä tavoittelee maailmaa, jossa ihmisyksilöt voivat päättää itse ja yhdessä omista asioistaan. Järjestelmää ei voi muuttaa äänestämällä. Maailman ilman johtajia voi luoda vain toimimalla suoraan ilman välikäsiä, piittaamatta siitä mitä edustajat milloinkin lupaavat.