Vallankumousta odotellessa

Viimeinen osa sarjassa, joka kritisoi äänestämistä taktisena toimena antivaalinäkökulmasta.

Jos anarkistit eivät yleisesti äänestä, tai eivät ainakaan käytä turhaan aikaa ja energiaa edustuksellisuuden hedelmättömään harhakuvaan, mitä me sitten teemme? Istummeko vain laakereillamme odottelemassa vallankumousta, kuten niin monet äänestämiseen uskovat toverit (ja ”toverit”) saattavat toisinaan hymähdellen vihjata?

Emme.

Demokratiaa vai edustuksellisen byrokraattisen koneiston ylläpitoa?

En henkilökohtaisesti vastusta kovinkaan tulisesti yksittäisen äänestäjän päätöstä äänestää vaaleissa. Minulla on kuitenkin joitakin epäilyksiä edustuksellisen demokratian toimivuudesta. Kun äänestämisestä rakennetaa kansalaisvelvollisuus ja kaikki poliittinen päätöksenteko typistyy siihen, se palvelee päätöksenteon keskittämistä harvoille. Tämän lisäksi se siirtää vallankäyttöä meiltä näkymättömiin. Mitä tapahtuu kun olet mediasirkuksen siivittämänä äänestänyt henkilöä X? Seuraatko tämän jälkeen aktiivisesti noudattaako hän vaalilupauksiaan? Entä onko sinulla mahdollisuuksia osallistua muilla tavoilla päätöksentekoon tai asettaa ehdokasta X vastuuseen päätöksistään?

Antivaalitelttailua

Viime viikonloppuna 11.-12.4. antivaalikampanjan teltta kiersi eri puolilla pääkaupunkiseutua. Antivaaliteltta ehti vierailla Itäkeskuksessa, Tikkurilassa ja Sörnäisissä.

Musta antivaaliteltta herätti huomiota puolueiden telttojen keskellä. Kylmäksi kampanja ei jättänyt ketään, ja reaktiot vaihtelivat huvituksesta kiinnostukseen ja ärtymykseen. Etenkin Itäkeskuksessa ihmiset olivat kiinnostuneita antivaalikampanjasta ja monet pysähtyivät keskustelemaan kampanjaryhmän kanssa.

Useat keskustelemaan tulleet ilmaisivat turhautumistaan puolueisiin ja edustuksellisen demokratian mahdollisuuksiin. Eritysesti vanhukset kertoivat nähneensä, ettei edes vuosikymmenten äänestämisellä saada muutoksia aikaan ja kuuntelivat kiinnostuneina ajatuksia suorasta demokratiasta. ”Todella kiinnostavaa, en ole koskaan kuullut tällaista näkökulmaa”, kuultiin yllättävän monta kertaa viikonlopun aikana. Sunnuntaina materiaalia jaettiin kysymyksellä: ”Kyllästyttävätkö vaalit?” Moni ohikulkija naurahti kysymykselle ja tuli noutamaan materiaalia mukaansa.

Puolueiden edustajat pitivät antivaalitelttaan pääsääntöisesti kohteliasta etäisyyttä, hymyillen ja nyökkäillen vaivautuneesti. Vantaalla eräs Keskustanuori tuli kertomaan jakavansa epäilyksemme edustuksellisen demokratian toimivuudesta. Hän ehdotti tilalle valistunutta diktatuuria.

Myös Tampereella ja Turussa on jaettu materiaalia, jossa käsitellään edustuksellisen demokratian ongelmia ja mahdollisia vaihtoehtoisia päätöksentekotapoja. Turussa antivaalimateriaalia on levitetty pääasiassa kävelykadulla, Tampereella mm. Mad pride-mielenosoituksessa. Antivaalimateriaali on vapaasti tulostettavissa sivuiltamme.

Antivaaliteltta Helsingissä la 18.4. klo 10-14 Kolmen Sepän patsaalla. 

AutOpin Antivaali-iltamat vaalipäivänä su 19.4. klo 16->, katso lisää tietoja Facebookista.

YLE: "Äänestäminen on moraalitonta" – tutkijan toivonkipinä hiipui

Vielä edellisissä eduskuntavaaleissa poliittisen historian tutkija, tietokirjailija Timo J. Tuikka kävi äänestämässä. Viime vuodet hän on kirjoittanut kirjaa demokratiasta ja ryhtynyt äänestyslakkoon. Miksi usko äänestämiseen kuoli?

Suomalaisten hiipuva äänestysinto on ollut viime vaalien kestohuoli. Kun 1960-1970-luvuilla eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus huiteli parhaimmillaan 85 prosentissa, niin nykyään äänestysprosentti on hädin tuskin 70.

Kekkosen konsteista väitellyt poliittisen historian tutkija ja tietokirjailija Timo J. Tuikka ei ihmettele kansalaisten vähäistä äänestysintoa. Hän on jo pitkään kritisoinut sitä, kuinka huono kuluttajansuoja äänestäjällä on: äänestäjä ei tiedä, millaista politiikkaa hänen äänensä päätyy kannattamaan.

”Radikaalin” parlamentarismin sudenkuopat

Tämän sarjan ensimmäisessä osassa käsittelin ajatusta vasemmiston äänestämisestä välttämättömänä pahana, jolla vältetään totaalinen porvarihallitus. Tässä toisessa osassa keskitytään ns. ”radikaalien” vaihtoehtojen äänestämiseen.

Usko vasemmistoon (erityisesti demareihin) minkäänlaisena todellisena vaihtoehtona on ollut laskussa jo jonkin aikaa. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti muutu kokonaisvaltaiseksi parlamentarismin ja äänestämisen torjumiseksi ulkoparlamentaarisen toiminnan hyväksi. Äänestäminen on edelleen yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusoletus, mutta nyt ihmiset haluavat kasvavissa määrin positiivisempia vaihtoehtoja pienemmän pahan sijasta. Usein tällä tarkoitetaan käytännössä jonkun pienemmän, ei eduskunnassa istuvan puolueen äänestämistä. Monet pitävät myös edelleen vihreitä tai vasemmistoa tällaisena vaihtoehtona.

Nenän pitelemistä ja ''vaihtoehtojen'' äänestämistä

Britannian suurin ”vaihtoehto” saa mitä tilaa.     

 

Sitä mukaan kun vuoden 2015 eduskuntavaalit lähestyvät media tulee keskittymään kasvavissa määrin siihen, ketä meidän tulisi äänestää. Sen sijaan, että puhuisimme tässä yleisesti edustuksellisen demokratian ongelmista ja rajoituksista (joita on monia) tämä sarja keskittyy tarkastelemaan ns. “taktisen äänestämisen” strategian ongelmia ja kumoamaan sen oletuksia antivaalinäkökulmasta.

YLE: "Äänestämisellä pitäisi olla parempi kuluttajansuoja" – lahtelaisopettaja seurasi vaalilupausten pitävyyttä

Vaalikoneet saavat ehdokkaat tekemään köykäisiä lupauksia, väittää Seppo Korhonen. Hän piti neljän vuoden ajan kirjaa kansanedustajien vaalikoneessa antamien lupausten täyttymisestä.

Eduskuntavaaliehdokkaat saavat täyttää vaalikoneita pää sauhuten. Samalla moni tulee luvanneeksi edistää yhtä, jos toistakin asiaa. Lupauksia voi olla vaikea toteuttaa, mutta jääkö lupausten pettämisestä kiinni?

– Jää, sanoo lahtelainen Seppo Korhonen, joka avasi helmikuussa oman Vaalivilppikone-sivustonsa.

Korhonen on seurannut kansanedustajien toimintaa ja vaalilupauksista kiinnipitämistä neljän vuoden ajan. Mies peräänkuuluttaa poliitikoilta vastuullisuutta.

– Kyllä äänestämisellä pitäisi olla parempi kuluttajansuoja. Nyt vaalikoneissa luvataan ihan mitä vaan ja moni saattaa tehdä äänestyspäätöksensä pelkästään vaalikoneen perusteella. Tarkoituksenani on herätellä sekä äänestäjiä että kansanedustajia, Korhonen perustelee.

YLE: Opettaja ei innostu nuorisovaaleista: "Numero 69 voittaa aina"

Meri-Porin koulussa ei todennäköisesti järjestetä nuorisovaaleja keväällä, koska voiton vie aina seksiasentoon viittavan numeron 69 saanut ehdokas. Yhteiskuntaopin opettajan mukaan iso osa oppilaista äänestää numeroa joukkopaineen takia eikä edes tiedä, mitä numero tarkoittaa.

Ääniä vai tekoja?

Julkaistu alunperin A-ryhmän lehdessä Sytyke #8

Eduskuntavaalit ovat jälleen nurkan takana. Ehdokkaat harjoittavat mielikuvamarkkinointia, kertovat kilvan millaisia arvoja ajavat ja kuinka yhteiskunnasta tulisi paremmin toimiva – milloin milläkin mittarilla.

Edustuksellinen demokratia ei ole reilu, tasa-arvoinen tai paras tapa päättää kaikkia koskevista asioista. Se perustuu ajatukselle, jonka mukaan yksilöt eivät ole kykeneviä päättämään yhdessä yhteisönsä asioista tai hoitamaan päätöksentekoa horistontaalisesti, ilman johtajia.

Suhteellisen vaalitavan vuoksi eduskuntavaalit eivät ole henkilövaalit. On yhtentekevää ketä äänestät, sillä äänesi menee aina ehdokkaasi puolueelle. Sympaattista, kivoja arvoja edustavaa nuorta äänestävän ääni voi viedä läpi umpimielisen rasistin samasta puolueesta. Ääni on aina ääni puolueelle ja sen virallisille linjoille – joita puolue toki rukkaa valtakautensa aikana kuten tahtoo. Puolueet eivät ole missään vastuussa äänestäjille, eikä äänestäjä saa mitään takuuta siitä, miten hänen ääntään yhteisessä päätöksenteossa käytetään.

Suomessa äänestetään virallisissa vaaleissa usein. Kunnallisvaalit, eduskuntavaalit, presidentinvaalit ja europarlamenttivaalit rullaavat vuosi toisensa perään eteemme. Kun lähes joka vuosi on vaalivuosi, saattaa helposti alkaa kuvitella olevansa aktiivisesti mukana yhteisessä päätöksenteossa. Vaalit eivät kannusta poliittiseen aktiivisuuteen vaan passivoivat ihmisiä entisestään. Äänestäminen ei ole riittävä poliittinen teko, jos todella haluaa vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Maailma ei muutu paremmaksi äänillä vaan teoilla. Voimme huutaa äänemme käheiksi niin äänestyskopissa kuin Eduskuntatalon edessä mielenosoituksissakin, mutta jos kätemme eivät tartu työhön, jäävät huutomme kaikumaan tyhjille seinille. Muutos edellyttää päättäväisyyttä, visiota ja järjestäytymistä. A-ryhmä tavoittelee maailmaa, jossa ihmisyksilöt voivat päättää itse ja yhdessä omista asioistaan. Järjestelmää ei voi muuttaa äänestämällä. Maailman ilman johtajia voi luoda vain toimimalla suoraan ilman välikäsiä, piittaamatta siitä mitä edustajat milloinkin lupaavat.

Cthulhu presidentiksi!

Presidentinvaalin toinen kierros on meneillään. Ensimmäisellä kierroksella Aku Ankka ja kirkkovene saivat jälleen huimia määriä ääniä. Toiselle kierrokselle on ilmestynyt vahva haastaja: Suuri Muinainen Cthulhu!

Antivaalilautakunta ei suoranaisesti kehota ketään äänestämään, mutta mikäli mielesi tekee osallistua äänetysrituaaliin, voit halutessasi printata alla olevan tarkoitusta varten tehdyn Cthulhun ja liimata sen äänestyslippuusi. Muista liimapuikko.

Cthulhu fhtagn!

Antivaalilautakunta kiittää kuvasta pseudonyymi Nils Nyheteriä.



Lataa printattava pdf täältä!

Mitä demokratian jälkeen?

tekstin käyttöön luovuttanut erikoisagentti Rolf Nadir
Alkuperäinen kirjoitus CrimethInc. Ex-Workers -kollektiivin sivustolta http://crimethinc.com/texts/harbinger/beyonddemocracy.php



Nykymaailmaa hallitsee “demokratia”. Kommunismi on kaatunut, kolmannen maailman köyhissä maissa järjestetään yhä enemmän vaaleja, kuten televisiosta näemme, ja maailman johtajat suunnittelevat tapaamisissaan paljon puhuttua ”globaalia yhteisöä”. Miksi sitten kaikki eivät vihdoinkin ole onnellisia? Ja miksi monissa demokraattisissa valtioissa vain alle puolet äänioikeutetuista käyttää äänioikeuttaan?

Voisiko se johtua siitä, että ”demokratia” – jokaisen vallankumouksen ja vastarinnan pitkäaikainen tunnussana – ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi demokraattista? Mikä voisi olla demokraattisempaa?

Jokaisesta voi tulla isona presidentti
Ei voi. Presidentillä on hierarkkinen valta-asema, samaan tapaan kuin miljonäärillä: yhtä presidenttiä kohti on miljoonia ihmisiä, joilla on vähemmän valtaa kuin hänellä. Miljonääreillä ja presidenteillä on muutakin yhteistä: Ei ole sattumaa, että heillä on tapana olla tekemisissä keskenään, sillä he tulevat samoista etuoikeutettujen ihmisten piireistä, joihin tavallisella kansalla ei ole asiaa. Myöskään talous ei ole demokraattista, sillä valtion varat jaetaan käsittämättömän epäoikeudenmukaisiin osiin – ja todellakin varoja pitäisi olla tullakseen presidentiksi, tai ainakin pääsy sellaisiin.

Er politik är bara så fittigt tråkig!

Your politics are boring as fuck, från CrimethInc.com, översatt från engelskan av Fredrik Strand

Du vet att det stämmer. Varför skulle alla annars rycka till så fort ni uttalar ordet? Varför har närvaron på er anarkokommunistiska diskussionsgrupps möten sjunkit så drastiskt? Varför har det förtryckta proletariatet inte tagit sitt förnuft tillfånga och slutit sig till er i den globala befrielsekampen?

Kanske har ni, efter åratal av försök att upplysa dem om deras roll som offer, kommit att beskylla dem själva för deras situation. Det måste vara deras önskan att vara marken under den kapitalistiska imperialismens fötter; varför annars skulle de visa så ringa intresse för era politiska ideal? Varför har de ännu inte anslutit sig med er när ni kedjar fast er vid mahognymöbler, skanderar slagord vid noggrant planerade och iscensatta demonstrationer och besöker anarkistiska bokhandlar? Varför har de inte satt sig ner och pluggat terminologin som är nödvändig för en verklig förståelse av komplexiteten hos Marx ekonomiska teori?

Politiikkanne on vitun tylsää

Ex-workers collective CrimthIncin tekstistä "Your politics are boring as fuck" http://crimethinc.com/texts/days/asfuck.php innoittuneena luonut Samuel Pidgin.

Hyväksy se, politiikkanne on vitun tylsää. Miksi muutoin kaikki kavahtaisivat kun sana sanotaan? Miksi äänestysprosentti on pudonnut kaikkien aikojen alimmilleen? Miksi hyvinvointiyhteiskunnassamme nähdään mellakoita ja politiikkaanne tyytymättömien vastarintaa?

Totuus on, että politiikkanne on tylsää, koska se on todella yhdentekevää. Nykypolitiikan radikaaleimpana toimintana pidetyt mielenosoitukset ovat menettäneet vaikuttavuutensa. Me tiedämme, että antiikkiset mielenosoitustavat - marssiminen kyltit käsissä, yhteislaulut ja kokoontumiset - ovat tänä päivänä voimattomia saamaan aikaan mitään muutosta, koska niistä on tullut ennakoitava osa status quoa. Tiedämme etteivät nämä voimattomat mielenosoitukset voi saada aikaan todellista muutosta maailmassa, jossa elämme päivästä päivään. Samoin on äänestämisen laita. Me tiedämme, että riippumatta siitä kuka istuu nostamassa korkeaa palkkaa pitkän pöydän ääressä, mitä lakeja on kirjoissa, minkä ismin alla intellektuellit marssivat, meidän elämämme pysyy muuttumattomana. Tiedämme, että kyllästyneisyytemme on todiste siitä ettei tämä "politiikka" ole avain todelliseen elämän muuttamiseen. Emme ole kiinnostuneita politiikastanne, sillä elämämme on jo kyllin tylsää!

Mielipidekirjoitus valtamedioille

Elämä demokratian jälkeen

Onko elämää demokratian jälkeen?

Viime aikoina olemme saaneet jatkuvasti seurata tekopyhän huolestunutta uutisointia äänestysprosentin laskusta etenkin nuoren väestönosan keskuudessa. Heränneessä keskustelussa keskitytään siihen, kuinka äänestysintoa saataisiin kasvatettua, eikä etsitä syitä äänestämättömyyteen. Aina löytyy tietenkin ihmisryhmä, joita vaikuttaminen yhteiskunnallisiin asioihin ei kiinnosta, mutta äänestämättä jättäminen voi olla myös poliittinen valinta, ääni koko vallitsevaa systeemiä vastaan. Kaikki meistä eivät ole vakuuttuneita siitä, että edustuksellinen demokratia olisi toimiva poliittinen järjestelmä tai että sen avulla olisi mahdollista saada aikaan todellista muutosta, jota nykyisessä maailman tilassa kipeästi tarvitaan.

Kaikille meistä ei riitä omaan elämäämme vaikuttamiseen se, että käymme kerran parissa vuodessa laittamassa ennalta annetun numeron paperiin ja jäämme toivomaan parasta. Lopulta, kuten olemme nähneet, keltainen lehdistö valitsee poliitikkomme ja ministerimme tekstiviestien ja pärstäkertoimen perusteella. Miksi osallistua siis näennäiseen "vaikuttamiseen", jos saman ajan voi käyttää tehden jotakin oikeasti hyödyllistä? Jokainen meistä on omien asioidensa paras edustaja, emmekä tahdo valita vain meille annetuista vaihtoehdoista vaan luoda itse omat vaihtoehtomme. Politiikan ei pitäisi olla tylsää jargonia ja kaukana jokapäiväisestä elämästämme, vaan jotain konkreettista johon voimme vaikuttaa tässä hetkessä. Puoluepolitiikka ei ole oleellista ja tärkeää politiikkaa, vaan turhaa hierarkkista riitelyä ja ajan- sekä rahanhukkaa. Tärkeää politiikkaa on se, oletko onnellinen ja tyytyväinen elämääsi, ja mitä teet joka päivä saavuttaaksesi mitä tahdot.

Kunnallisvaalien alla nk. "nukkuvien puolue" on jälleen herännyt eloon. Useat äänestämistä vastustavat tahot ovat aktivoituneet ja internetiin on mm. perustettu "Antivaalikomitean" blogi http://antivaalit.blogspot.com jonne pyritään keräämään vaaleja kyseenalaistavaa materiaalia. Myös Turussa tullaan etsimään aktiivisesti vaihtoehtoja vallan epätasaiselle jakautumiselle monenlaisten aktioiden muodossa vaalien alla. Toivomme kaupunkilaisten heräävän keskustelemaan uusista vaihtoehdoista sen sijaan, että ajattelematta raahautuvat äänestämään "koska niin nyt on aina tehty".

Vaihtoehtoja vallalle!

Eläköön anarkia!

Samuel Pidgin ja Fredrik Strand