Meidän tulee muuttaa kaikki

Julkaistu alunperin A-ryhmän lehdessä Sytyke #4

Jos voisit muuttaa mitä tahansa, mitä muuttaisit? Lopettaisitko työnteon loppuelämäksesi? Lopettaisitko eläinten sorron ruokateollisuudessa? Muuttaisitko ihmissuhteesi? Muuttaisitko päätöksentekosysteemin lumedemokratiasta suoraksi demokratiaksi? 

Meille kaikille on selvää, ettei nykyinen meno voi jatkua. Muutoksia on tapahduttava, ja niitä tapahtuukin. Mikään ei ole kuitenkaan epärealistisempaa kuin säilyttää vanhat toimintamallit ja odottaa silti uusia tuloksia.

Meidät on ajettu taloudellisesti ja henkisesti ahtaalle. Näemme vääryyttä kaikkialla, ja taisteluiden määrä tuntuu joskus loputtomalta. Henkilökohtaiset taloudelliset ja emotionaaliset taistelumme heijastelevat maailmanlaajuista mullistusta ja tulevaa katastrofia. Voisimme käyttää kaikki voimamme ja kaiken aikamme tukahduttaaksemme näitä kaikkialla kyteviä tulipaloja yksitellen, mutta niiden kaikkien lähtökohta on sama. Osittainen ratkaisu ei ratkaise mitään: meidän täytyy ajatella kaikki uusiksi uudella logiikalla.

Muuttaaksemme jotain meidän tulee aloittaa kaikkialta.

Mitä demokratian jälkeen?

tekstin käyttöön luovuttanut erikoisagentti Rolf Nadir
Alkuperäinen kirjoitus CrimethInc. Ex-Workers -kollektiivin sivustolta http://crimethinc.com/texts/harbinger/beyonddemocracy.php



Nykymaailmaa hallitsee “demokratia”. Kommunismi on kaatunut, kolmannen maailman köyhissä maissa järjestetään yhä enemmän vaaleja, kuten televisiosta näemme, ja maailman johtajat suunnittelevat tapaamisissaan paljon puhuttua ”globaalia yhteisöä”. Miksi sitten kaikki eivät vihdoinkin ole onnellisia? Ja miksi monissa demokraattisissa valtioissa vain alle puolet äänioikeutetuista käyttää äänioikeuttaan?

Voisiko se johtua siitä, että ”demokratia” – jokaisen vallankumouksen ja vastarinnan pitkäaikainen tunnussana – ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi demokraattista? Mikä voisi olla demokraattisempaa?

Jokaisesta voi tulla isona presidentti
Ei voi. Presidentillä on hierarkkinen valta-asema, samaan tapaan kuin miljonäärillä: yhtä presidenttiä kohti on miljoonia ihmisiä, joilla on vähemmän valtaa kuin hänellä. Miljonääreillä ja presidenteillä on muutakin yhteistä: Ei ole sattumaa, että heillä on tapana olla tekemisissä keskenään, sillä he tulevat samoista etuoikeutettujen ihmisten piireistä, joihin tavallisella kansalla ei ole asiaa. Myöskään talous ei ole demokraattista, sillä valtion varat jaetaan käsittämättömän epäoikeudenmukaisiin osiin – ja todellakin varoja pitäisi olla tullakseen presidentiksi, tai ainakin pääsy sellaisiin.