Äänestäminen ei ole rasismin vastaisen toiminnan korvike

Kahdessa ensimmäisessä osassa käsiteltiin vasemmistolaisten ja radikaalien vaihtoehtojen äänestämistä. Tämä kolmas osa tarkastelee äänestämistä rasismin vastaisena toimena.

Pienemmän pahan valitsemisen ja “radikaalin” vaihtoehdon äänestämisen lisäksi tarjotaan usein kolmattakin syytä äänestää: pidetään rasistit poissa eduskunnasta tai edes hallituksesta.

Jos emme äänestä jotakin vanhasta suuresta kolmikosta tai niiden “vaihtoehdoista”, autamme persuja tai muita rasisteja pääsemään lähemmäs vallankahvaa. Kuinka kusipäisiä ja osaamattomia idiootteja eduskunnassa ikinä istuukaan, meillä sanotaan että meidän täytyy estää todellisen paskasakin pääsy sinne. Tätä uhkaa edustavat nykyään erityisesti persut, mutta myös Muutos 2011 ja IPU:n kaltaiset hörhöt.

Soini, Halla-Aho ja kaikki muut rasistiset miesselittäjät (man splaining) ovat paljon esillä mediassa. Monet mediat samaan aikaan nostavat persujen profiilia ja ihmettelevät kovaan ääneen kuinka persujen näkyvyys voi olla mitä se on. Suomen Sisulaisille ja muille avoimen fasistisille hyypiöille persut edustavat pääsyä valtavirran keskusteluun ja jopa varasisäänkäyntinä eduskuntaan.

Olisipa kameroille taltioitunut joku tekemässä samaa elettä Soinin tai Halla-Ahon haastattelussa.

Ikävä kyllä valtavirralla ei ole ollut tarjota tähän sen parempaa ratkaisua kuin ”äänestäkäää ketä tahansa paitsi persuja”. Yleensä vaihtoehdoksi tarjotaan mitä tahansa muuta puoluetta, ehkä kristillisiä lukuunottamatta.

Tässä ratkaisussa piilee se ongelma, että se edustaa loppujen lopuksi epäonnistumista.

Yhteiskunta nykyään on ehkä laajalti suvaitsevampi kuin vielä edes 20 vuotta sitten, mutta tästä on kiittäminen ennen kaikkea syrjittyjen omaa vastarintaa ja ihmisten yrityksiä haastaa pinttyneitä asenteita. Samat toimintatavat ovat yhtä tärkeitä nyt, kuin ne olivat menneisyydessäkin – propagandan ja tiedon levittäminen toisaalla ja tarvittaessa fyysinen puolustautuminen. Vaikka olisimme päässeet tässä työssä jo kuinka pitkälle, on ajatus rasismista ja muusta syrjinnästä vain persuissa ja peräkylillä ilmenevänä lieveilmiönä virheellinen.

Muut suuret ja pienet eduskuntapuolueet väittelevät kyllä toisinaan julkisesti persujen ideoita vastaan ja julistavat vuoronperään vastustavansa rasismia. Samalla kuitenkin ”maahanmuuttokriittiset” asenteet yleistyvät monissa muissakin puolueissa. Maahanmuuttajien lastenrattaista vauhkosi vähän aikaa sitten kokkari ja terveydenhuollon ulottamisen paperittomille torppasi demari. Aikana jona pakolaisten määrä ympäri maailmaa saavuttaa ennätyslukemat sitten toisen maailmansodan, hallituksessa istuvat puolueet kieltäytyvät merkittävästi nostamasta Suomen jo minimaalista pakolaiskiintiöitä. Voiko joku sanoa kuulleensa vain persujen viljelevän rasistista ”läppää”?

Vuonna 2015 rasismi elää ja voi suomessa hyvin myös ilman persuja, Muutosta 2011 tai IPU:a.

Metsälän vastaanottokeskuksen piikkilanka-aidat eivät ole persujen aikaansaannos.

Median keskittyminen yleisesti rasistisina ja hörhöinä pidettyjen rasismiin vie huomion pois muiden puolueiden ja koko yhteiskunnan rakenteellisesta ja arkisesta rasismista. Äänestämällä muita kuin persuja saatamme pitää persut poissa hallituksesta, mutta heidän ideansa päätyvät sinne joka tapauksessa.

Rasismista eroon pääseminen vaatii yhteiskunnallista liikehdintää, joka kyseenalaistaa maahanmuuttajien ja muiden syrjittyjen kapitalistisessa järjestelmässä niin usein saaman syntipukin aseman. Meidän täytyy haastaa rasistien jorinat ja tarvittaessa fyysisesti vastustaa rasisteja.

Persuja ym. vastaan äänestäminen on parhaimmillaan viivytystaistelua. Huonoimmillaan se auttaa luomaan illuusiota rasismista ”noiden juttuna'' ja sulkee silmämme meidän omalle ja yhteiskunnan rasismille.

Ei kiitos.

Toveri Salvador Limones
Käännösmuunnos libcom.org -sivulla julkaistusta Phil Dickensin kirjoituksesta ”Voting is no substitute for anti-racism”.