Vaalikoneet saavat ehdokkaat tekemään köykäisiä lupauksia, väittää Seppo Korhonen. Hän piti neljän vuoden ajan kirjaa kansanedustajien vaalikoneessa antamien lupausten täyttymisestä.
Eduskuntavaaliehdokkaat saavat täyttää vaalikoneita pää sauhuten. Samalla moni tulee luvanneeksi edistää yhtä, jos toistakin asiaa. Lupauksia voi olla vaikea toteuttaa, mutta jääkö lupausten pettämisestä kiinni?
– Jää, sanoo lahtelainen Seppo Korhonen, joka avasi helmikuussa oman Vaalivilppikone-sivustonsa.
Korhonen on seurannut kansanedustajien toimintaa ja vaalilupauksista kiinnipitämistä neljän vuoden ajan. Mies peräänkuuluttaa poliitikoilta vastuullisuutta.
– Kyllä äänestämisellä pitäisi olla parempi kuluttajansuoja. Nyt vaalikoneissa luvataan ihan mitä vaan ja moni saattaa tehdä äänestyspäätöksensä pelkästään vaalikoneen perusteella. Tarkoituksenani on herätellä sekä äänestäjiä että kansanedustajia, Korhonen perustelee.
Korhonen väittää, että kansanedustajaehdokkaat antavat vaalikoneissa lupauksia enemmän kuin puolueensa vaaliohjelmat.
– Lupauksia annetaan köykäisesti, vaalikoneet ovat oikeita toivelistoja, jolla pyritään miellyttämään mahdollisimman monia, Korhonen jyrähtää.
Professori: Kansanedustajien seuranta perusteltua
Vaalivilppikone.fi -sivustolta löytyvät kaikki kansanedustajat vaalipiireittäin. Materiaalia Korhonen on kerännyt muun muassa eduskunnan äänestyspöytäkirjoista sekä edustajien puheenvuoroista.
– Poimin Helsingin Sanomien vaalikoneesta neljä vuotta sitten 30 kysymystä. Aloin sitten seurata eduskuntatyötä ja näiden asioiden käsittelyä päiväkirjanomaisesti, Korhonen kertoo seurantamenetelmästään.
Valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaaren mukaan vaalikoneet antavat politiikasta liian individualistisen kuvan.
– Päätökset tehdään pitkälti ryhminä hallitus- ja oppositioakselilla. Jos ehdokas ottaa vaalikoneessa puolueesta poikkeavan kannan, sitä voi olla hankala saada läpi. Että onnistuuko taivuttamaan muut ryhmässä tai valiokunnissa jopa muiden puolueiden edustajat taakseen, pohtii Ruostetsaari Tampereen yliopistosta.
Ruostetsaari kiittelee Korhosen aktiivisuutta.
– Tämä on kiitettävää kansalaisaktiivisuutta ja palvelee demokratiaa. Kansanedustajien toiminnan tarkasteleminen on perusteltua.
Professori vierastaa kuitenkin sivuston nimeä.
– Vaalivilppikone on siinä mielessä vähän harhaanjohtava, että vaalivilpillä on vakiintunut merkitys. Sillä on tarkoitettu itse vaalitilanteessa tapahtuvia väärinkäytöksiä, esimerkiksi äänten ostamista, Ruostetsaari muistuttaa.
Korhonen puolustaa nimivalintaansa.
– Halusin herättelevän nimen ja tämä tuli heti mieleen. Olen saanut siitä positiivista palautetta ja minun mielestäni lupausten pettäminen on myös vaalivilppi.
Satojen tuntien urakka
Ruostetsaaren mukaan äänestäjät ovat kiinnostuneita siitä, miten jatkokautta hakevat edustajat ovat työnsä hoitaneet.
– Ihmiset seuraavat sitä, mitä poliitikot ovat saaneet aikaan, se voi olla yksi perustelu ehdokkaan valinnassa. Vaalikone taas ennustaa tulevaa – sitä, miten nämä ihmiset käyttäytyisivät tultuaan valituksi ja miten kykenevä ehdokas olisi hoitamaan edustajan työtä, professori selittää.
Retrospektiivinen äänestäminen on vaalitutkimusten mukaan kasvussa.
– Esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaalien osalta kansalaisilta kysyttiin, missä määrin puolueen toiminta edellisellä vaalikaudella vaikutti äänestyspäätökseen. Niiden osuus, jotka katsoivat sen vaikuttaneet ratkaisevasti tai paljon oli 41 prosenttia, Ruostetsaari kertoo.
– Siinä mielessä tämän Vaalivilppikoneen idea on hyvä, koska se antaa äänestäjille mahdollisuuden toteutuneiden tekojen arviointiin, professori lisää.
Asukasaktiiviksi itseään kutsuvalla Korhosella on yrittäjätausta – viimeksi hän on työskennellyt kone- ja metallialan ammatillisena opettajana. Kansanedustajien seurantaan mies on käyttänyt paljon vapaa-aikaansa.
– On tähän varmaan mennyt satoja tunteja aikaa ja välillä seuranta on ollut päivittäistäkin, erityisesti budjettikokousten aikana. Tein tätä alkuun töiden ohessa. Nyt kun olen ollut työttömänä, on ollut hyvin aikaa, Korhonen naurahtaa.
Korhosella ei ole minkään puolueen jäsenkirjaa, mutta hän myöntää olevansa kallellaan vasemmalle. Seurannassa saatuihin tuloksiin vaikuttaa Korhosen mukaan eniten hallitus – oppositio -asetelma.
– Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat laistaneet aika lailla lupauksistaan, mutta niinhän se menee, että hallituksessa on vaikea toteuttaa omaa politiikkaa. Opposition eli Keskustan ja Perussuomalaisten edustajat loistavat kyllä edukseen tässä vertailussa, Korhonen summaa.
Mediallekin seurantavastuuta
Korhosen sivusto avattiin helmikuun puolivälissä, kävijöitä on kertynyt muun muassa miehen perustaman Facebook-ryhmän kautta.
– Yksittäisiä kävijöitä on nyt noin neljä tuhatta ja sivulatauksia tuplaten. Olen saanut paljon kaveripyyntöjä ja pääasiassa vain myönteistä palautetta. Yksi puoluesihteeri soitti ja tivasi tarkoitusperiäni, mutta hänkin lopulta päätyi Facebook-kaverikseni, Korhonen paljastaa.
Korhosen mukaan kansanedustajien toimintaa pitäisi seurata systemaattisemmin, myös mediassa. Myös professorin mielestä median olisi syytä terästäytyä, koska seuranta ei voi olla yksittäisten kansalaisten vastuulla.
– Media tuntuu keskittyvän enemmän puolueisiin ja esimerkksi edustajien toilailuihin. Pitkäjänteiselle seurannalle olisi kyllä tarvetta, vaikka ymmärrän kyllä toimitusten resurssit ovat rajalliset, Ruostetsaari pohtii.
Korhonen lupailee varovaisesti jatkoa seurannalle.
– Yhden ihmisen toteuttamana tämä on iso työ, mutta kun kerta aloitin, piti tämä viedä loppuun. En ole tehnyt vielä päättänyt, aloitanko uutta urakkaa. Tuskin ainakaan ilman apukäsiä, Korhonen sanoo.
