Britannian suurin ”vaihtoehto” saa mitä tilaa.
Sitä mukaan
kun vuoden 2015 eduskuntavaalit lähestyvät media tulee keskittymään kasvavissa
määrin siihen, ketä meidän tulisi äänestää. Sen sijaan, että puhuisimme tässä
yleisesti edustuksellisen demokratian ongelmista ja rajoituksista (joita on
monia) tämä sarja keskittyy tarkastelemaan ns. “taktisen äänestämisen”
strategian ongelmia ja kumoamaan sen oletuksia antivaalinäkökulmasta.
Lukuisat
kommentoijat vasemmalta kertovat meille, että tulevissa vaaleissa meidän tulee
”pidellä neniämme” ja äänestää pienempää pahaa. Jos emme tee näin, autamme
kuulemma kokkareita, persuja, kepua, kristillisiä jne. ja edistämme täten
totaalista yhteiskunnan oikeistolaistumista ja maailmanloppua.
SDP, vaihtoehto oikeistolaiselle ja konservatiiviselle politiikalle?
En halua tietenkään
vähätellä kokkareitten, persujen ynnä kumppaneiden edustamaa uhkaa. Ne on
häpeilemättömiä megaluokan paskan kaupparatsuja jo ilman että otetaan huomioon
köyhien kyykytys, homojen pelkääminen tai transsukupuolisten pakkosterilointi.
Jos välitön reaktio Halla-Ahon, Räsäsen tai Stubbin puhuessa ei ole
vastustamaton halu heittää niitä kananmunilla naamaan niin kannattaa ehkä
miettiä poliittisia prioriteettejaan uusiksi.
Mutta
tarkoittaako tämä, että ainoa vaihtoehto on äänestää vassareita, vihreitä tai
demareita kuten niin monet vasurit meitä kehottavat? Ei tietenkään.
Syy sille että
tuolla argumentilla on ylipäänsä mitään pohjaa, on se että puhtaasti
edustuksellisesta näkökulmasta se pitää paikkansa. Ilman epäilyksen häivääkään
samat puolueet kuin ennenkin tulevat edelleen istumaan eduskunnassa taas
seuraavallakin kaudella. Osa niistä tulee istumaan hallituksessa joko
enemmistö- tai vähemmistöpuolueena. Joku suurimmista puolueista tulee
todennäköisesti olemaan pääasiallinen vallankäyttäjä.
Joten tästä seuraa, että jos et halua yhtä sinun
tulee äänestää toista.
Mutta
oletetaanpa vaikka että kokkareitten tai persujen sijaan kepun pääasialliseksi
hallituskumppaniksi nousevatkin esimerkiksi demarit. Entä sitten? Onko
demareitten politiikka pitkään aikaan oikeasti poikennut merkittävästi muiden
suurien puolueiden politiikasta? Onko se tarjonnut todellista vasemmistolaista
vaihtoehtoa ”vyön kiristyksille” ja budjettien ”tasaamiselle”? Tarjoavatko
vihreät tai vassarit todellista vaihtoehtoa kapitalismille tai
järjestelmälliselle rasismille ja seksismille? Eivätkö ne juuri pitkään
istuneet niitä asioita ajavassa hallituksessa, joita ne retoriikassaan väittävät
vastustavansa?
On erittäin
epätodennäköistä, että demareita saataisiin raahattua enää edes hieman takaisin
vasemmalle tai että vihreät lopettaisivat ajoittain kokoomustakin
oikeistolaisemman politiikkansa ajamisen kuntatasolla tai että vassarit
irtisanoutuisivat kapitalismista. Yksikään näistä ”vaihtoehdoista” ei ikinä ole
ollut niin ”vasemmalla” tai ajaneet sellaista politiikkaa kuin me olisimme
halunneet niiden tekevän.
Edustuksellisen
demokratian nimissä kaikki kompromissit ovat siinä toimijoille aina
oikeutettuja, vaikka ne ajaisivat lähes päinvastaista politiikkaa kuin mitä
puolueet väittävät edustavansa. Koska loppujen lopuksi vaaleissa ehdolle
asettuva puolue välittää aina eniten äänien keruusta eikä johdonmukaisesta
politiikasta tai lupaustensa pitämisestä.
Äänestämällä
jotakin näistä “vaihtoehdoista” saatamme parhaimmassa tapauksessa saavuttaa tilanteen,
jossa meidän ei tarvitse tuijottaa tv:stä Sipilän pärstää tai Stubbin hermoja
raastavaa tekohymyä yhtä paljon. Se saattaa riittää, jos haluat vain ja
ainoastaan hieman pienempiä leikkauksia, vähemmän räikeästi hyödynnettyä
orjatyövoimaa (“kuntouttavaa työtoimintaa”), salonkikelpoista rasismia ja näitä
asioita ajamaan puolueita joissa ei ehkä kokkareitten tavoin hymysuin
rinkirunkata ajatukselle huono-osaisten kyykyttämisestä. Mutta mitä jos
haluatkin sen sijaan näiden asioiden loppuvan kokonaan?
Ainoa tapa
pysäyttää tämän päivän leikkausten, lisääntyneen työttömyyden, rasismin ja
eriarvoisuuden politiikka ja viedä asioita parempaan suuntaan on
järjestäytyminen. Tarvitsemme meidän ja kaikkien muiden hyvinvointia ja reilua
kohtelua ajavaa yhteiskunnallista liikehdintää, suoraa toimintaa ja halua rakentaa
parempaa maailmaa tässä ja nyt. Mielenosoituksia, sortavien toimenpiteiden
vastustusta ja niihin osallistumisesta kieltäytymistä sekä solidaarisuutta
muita ja heidän ongelmiaan kohtaan.
Mitään
tuosta emme voi vaaleissa äänestää ja pienemmän pahan äänestäminen tarkoittaa
vain sitä, että huono lopputulos saavutetaan hieman hitaammin.
Toveri Salvador Limones
Käännösmuunnos libcom.org -sivulla julkaistusta Phil Dickensin kirjoituksesta ”On holding your nose to vote Labour”
