Nenän pitelemistä ja ''vaihtoehtojen'' äänestämistä

Britannian suurin ”vaihtoehto” saa mitä tilaa.     
 
Sitä mukaan kun vuoden 2015 eduskuntavaalit lähestyvät media tulee keskittymään kasvavissa määrin siihen, ketä meidän tulisi äänestää. Sen sijaan, että puhuisimme tässä yleisesti edustuksellisen demokratian ongelmista ja rajoituksista (joita on monia) tämä sarja keskittyy tarkastelemaan ns. “taktisen äänestämisen” strategian ongelmia ja kumoamaan sen oletuksia antivaalinäkökulmasta.

Lukuisat kommentoijat vasemmalta kertovat meille, että tulevissa vaaleissa meidän tulee ”pidellä neniämme” ja äänestää pienempää pahaa. Jos emme tee näin, autamme kuulemma kokkareita, persuja, kepua, kristillisiä jne. ja edistämme täten totaalista yhteiskunnan oikeistolaistumista ja maailmanloppua.


SDP, vaihtoehto oikeistolaiselle ja konservatiiviselle politiikalle?

En halua tietenkään vähätellä kokkareitten, persujen ynnä kumppaneiden edustamaa uhkaa. Ne on häpeilemättömiä megaluokan paskan kaupparatsuja jo ilman että otetaan huomioon köyhien kyykytys, homojen pelkääminen tai transsukupuolisten pakkosterilointi. Jos välitön reaktio Halla-Ahon, Räsäsen tai Stubbin puhuessa ei ole vastustamaton halu heittää niitä kananmunilla naamaan niin kannattaa ehkä miettiä poliittisia prioriteettejaan uusiksi.

Mutta tarkoittaako tämä, että ainoa vaihtoehto on äänestää vassareita, vihreitä tai demareita kuten niin monet vasurit meitä kehottavat? Ei tietenkään.

Syy sille että tuolla argumentilla on ylipäänsä mitään pohjaa, on se että puhtaasti edustuksellisesta näkökulmasta se pitää paikkansa. Ilman epäilyksen häivääkään samat puolueet kuin ennenkin tulevat edelleen istumaan eduskunnassa taas seuraavallakin kaudella. Osa niistä tulee istumaan hallituksessa joko enemmistö- tai vähemmistöpuolueena. Joku suurimmista puolueista tulee todennäköisesti olemaan pääasiallinen vallankäyttäjä.

Joten tästä seuraa, että jos et halua yhtä sinun tulee äänestää toista.

Mutta oletetaanpa vaikka että kokkareitten tai persujen sijaan kepun pääasialliseksi hallituskumppaniksi nousevatkin esimerkiksi demarit. Entä sitten? Onko demareitten politiikka pitkään aikaan oikeasti poikennut merkittävästi muiden suurien puolueiden politiikasta? Onko se tarjonnut todellista vasemmistolaista vaihtoehtoa ”vyön kiristyksille” ja budjettien ”tasaamiselle”? Tarjoavatko vihreät tai vassarit todellista vaihtoehtoa kapitalismille tai järjestelmälliselle rasismille ja seksismille? Eivätkö ne juuri pitkään istuneet niitä asioita ajavassa hallituksessa, joita ne retoriikassaan väittävät vastustavansa?

On erittäin epätodennäköistä, että demareita saataisiin raahattua enää edes hieman takaisin vasemmalle tai että vihreät lopettaisivat ajoittain kokoomustakin oikeistolaisemman politiikkansa ajamisen kuntatasolla tai että vassarit irtisanoutuisivat kapitalismista. Yksikään näistä ”vaihtoehdoista” ei ikinä ole ollut niin ”vasemmalla” tai ajaneet sellaista politiikkaa kuin me olisimme halunneet niiden tekevän.

Edustuksellisen demokratian nimissä kaikki kompromissit ovat siinä toimijoille aina oikeutettuja, vaikka ne ajaisivat lähes päinvastaista politiikkaa kuin mitä puolueet väittävät edustavansa. Koska loppujen lopuksi vaaleissa ehdolle asettuva puolue välittää aina eniten äänien keruusta eikä johdonmukaisesta politiikasta tai lupaustensa pitämisestä.




Äänestämällä jotakin näistä “vaihtoehdoista” saatamme parhaimmassa tapauksessa saavuttaa tilanteen, jossa meidän ei tarvitse tuijottaa tv:stä Sipilän pärstää tai Stubbin hermoja raastavaa tekohymyä yhtä paljon. Se saattaa riittää, jos haluat vain ja ainoastaan hieman pienempiä leikkauksia, vähemmän räikeästi hyödynnettyä orjatyövoimaa (“kuntouttavaa työtoimintaa”), salonkikelpoista rasismia ja näitä asioita ajamaan puolueita joissa ei ehkä kokkareitten tavoin hymysuin rinkirunkata ajatukselle huono-osaisten kyykyttämisestä. Mutta mitä jos haluatkin sen sijaan näiden asioiden loppuvan kokonaan?

Ainoa tapa pysäyttää tämän päivän leikkausten, lisääntyneen työttömyyden, rasismin ja eriarvoisuuden politiikka ja viedä asioita parempaan suuntaan on järjestäytyminen. Tarvitsemme meidän ja kaikkien muiden hyvinvointia ja reilua kohtelua ajavaa yhteiskunnallista liikehdintää, suoraa toimintaa ja halua rakentaa parempaa maailmaa tässä ja nyt. Mielenosoituksia, sortavien toimenpiteiden vastustusta ja niihin osallistumisesta kieltäytymistä sekä solidaarisuutta muita ja heidän ongelmiaan kohtaan.

Mitään tuosta emme voi vaaleissa äänestää ja pienemmän pahan äänestäminen tarkoittaa vain sitä, että huono lopputulos saavutetaan hieman hitaammin.

Toveri Salvador Limones

Käännösmuunnos libcom.org -sivulla julkaistusta Phil Dickensin kirjoituksesta ”On holding your nose to vote Labour”