Vallankumousta odotellessa

Viimeinen osa sarjassa, joka kritisoi äänestämistä taktisena toimena antivaalinäkökulmasta.

Jos anarkistit eivät yleisesti äänestä, tai eivät ainakaan käytä turhaan aikaa ja energiaa edustuksellisuuden hedelmättömään harhakuvaan, mitä me sitten teemme? Istummeko vain laakereillamme odottelemassa vallankumousta, kuten niin monet äänestämiseen uskovat toverit (ja ”toverit”) saattavat toisinaan hymähdellen vihjata?

Emme.

Demokratiaa vai edustuksellisen byrokraattisen koneiston ylläpitoa?

En henkilökohtaisesti vastusta kovinkaan tulisesti yksittäisen äänestäjän päätöstä äänestää vaaleissa. Minulla on kuitenkin joitakin epäilyksiä edustuksellisen demokratian toimivuudesta. Kun äänestämisestä rakennetaa kansalaisvelvollisuus ja kaikki poliittinen päätöksenteko typistyy siihen, se palvelee päätöksenteon keskittämistä harvoille. Tämän lisäksi se siirtää vallankäyttöä meiltä näkymättömiin. Mitä tapahtuu kun olet mediasirkuksen siivittämänä äänestänyt henkilöä X? Seuraatko tämän jälkeen aktiivisesti noudattaako hän vaalilupauksiaan? Entä onko sinulla mahdollisuuksia osallistua muilla tavoilla päätöksentekoon tai asettaa ehdokasta X vastuuseen päätöksistään?

Haluamme demokratiamme suorana

Julkaistu alunperin Sytykkeessä #9
Anarkistit vastustavat edustuksellista demokratiaa. Anarkistien esittämät vaihtoehdot nykyiselle poliittiselle järjestelmälle ovat kuitenkin vähemmän tunnettuja. Miten päätöksenteko järjestetään yhteiskunnassa, jossa ei ole hallitusta, edustajia eikä vaaleja?

Edustuksellinen päätöksenteko perustuu ajatukseen, etteivät suuret ihmisjoukot kykene osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Niillä on muodollinen oikeus äänestää annetuista vaihtoehdoista, mutta ei tosiasiallista mahdollisuutta osallistua päätösten tekemiseen. Tämä itsessään on ongelmallista, riippumatta siitä millaista politiikkaa valtaan äänestetty ryhmittymä ajaa.

Anarkistit eivät osallistu vaaleihin, sillä emme tavoittele valtaa muiden yli, vaan haluamme muuttaa koko tavan jolla politiikkaa tehdään. Vaalivoiton sijaan tavoittelemme vallankumousta, jossa ihmiset ottavat vallan omiin käsiinsä. Haluamme demokratiamme suorana, emme välikäsien kautta.
Anarkistinen suora demokratia perustuu vallan hajauttamiseen. Päätöksenteon täytyy tapahtua tasolla, jossa siihen voi ottaa osaa jokainen, jota päätökset koskevat. Toisin kuin nykyisessä mallissa, jossa päätöksenteko tapahtuu ylätasolla edustuksellisissa elimissä, suorassa demokratiassa päätöksentekoa harjoitetaan paikallistasolla taloyhtiöissä, kaupunginosissa, työpaikoilla ja kouluissa. Päätöksiä tekee yleiskokous, joka koostuu yhteisön jäsenistä. Yleiskokouksessa noudatetaan mahdollisimman pitkälle konsensuspäätöksentekoa, jossa pyritään löytämään keskustelemalla vaihtoehto, joka sopii kaikille osapuolille. Mikäli konsensusta ei keskustelun jälkeen voida saavuttaa, voidaan käyttää suuntaa-antavaa äänestystä.

Mitä laajemmalle tasolle siirrytään, yleiskokouksen järjestäminen ei ole välttämättä järkevää tai edes mahdollista. Tällöin voidaan ottaa käyttöön delegoiminen, eli yhteisö valitsee joukostaan delegaatin, jonka tehtävänä on välittää oman yhteisönsä kanta yhteisöjen välisessä päätöksenteossa. Delegoiminen on anarkistinen vaihtoehto edustuksellisuudelle. Se perustuu imperatiiviseen mandaattiin, jolla yhteisö velvoittaa delegaatin sitoutumaan yhteisön tekemiin päätöksiin. Näin valta säilyy yhteisöllä, eikä delegaatilla ole oikeutta toimia yhteisön päätöksiä vastaan, toisin kuin edustuksellisessa demokratiassa, jossa äänestäjillä ei ole käytännössä mahdollisuutta valvoa vaalilupausten täyttämistä. Imperatiivinen mandaatti perustuu siihen, että yhteisö voi milloin tahansa halutessaan vetää delegaatin pois ja korvata hänet uudella.
Suora demokratia vie aikaa ja vaatii ihmisten aktiivista osallistumista. Se on kuitenkin ainoa vaihtoehto nykyiselle poliittiselle järjestelmälle, joka syrjäyttää ja passivoi ihmisiä. Tämä näkyy vaalituloksista, jotka julistavat joka kerta nukkuvien puolueen voittoa. Ihmiset eivät ole tyhmiä, eivätkä he halua osallistua äänestämällä politiikkaan, joka näyttäytyy käsittämättömänä ja vieraana. Kun päätöksenteko hajautetaan, ihmisillä on todellista valtaa vaikuttaa lähiympäristöönsä ja yhteisöönsä. Tällöin myös poliittista keskustelua käydään asioista, jotka ovat kaikille ymmärrettäviä.

AutOpin Antivaali-iltamat Kupolissa (Mannerheimintie 5B, 7.krs., Helsinki) vaalipäivänä sunnuntaina 19.4.2015 klo 16:00 --> 
Vegaanista ruokaa, alustus ja keskustelua aiheesta, jonka jälkeen suoran demokratian bileet!

Konsultit Osa 1: Vähemmän ärsyttävä

Äänestämättömyys itsessään ei myöskään ole ratkaisu

Tässä taktista äänestämistä kritisoivan sarjan toiseksi viimeisessä osassa käsitellään lyhyesti sitä, kuinka äänestämättömyys yksinään ei ole sen merkittävämpää kuin äänestäminenkään.

Olen käsitellyt ”vaihtoehtojen” äänestämistä, äänestämistä rasismin vastaisena toimena ja äänestämättömyyttä välinpitämättömyytenä. Mutta mitäs äänestämättömyydestä harkittuna taktiikkana? Tarjoanko sitä todella ratkaisuna näihin ongelmiin?

No, en. En oikeastaan.

Antivaalitelttailua

Viime viikonloppuna 11.-12.4. antivaalikampanjan teltta kiersi eri puolilla pääkaupunkiseutua. Antivaaliteltta ehti vierailla Itäkeskuksessa, Tikkurilassa ja Sörnäisissä.

Musta antivaaliteltta herätti huomiota puolueiden telttojen keskellä. Kylmäksi kampanja ei jättänyt ketään, ja reaktiot vaihtelivat huvituksesta kiinnostukseen ja ärtymykseen. Etenkin Itäkeskuksessa ihmiset olivat kiinnostuneita antivaalikampanjasta ja monet pysähtyivät keskustelemaan kampanjaryhmän kanssa.

Useat keskustelemaan tulleet ilmaisivat turhautumistaan puolueisiin ja edustuksellisen demokratian mahdollisuuksiin. Eritysesti vanhukset kertoivat nähneensä, ettei edes vuosikymmenten äänestämisellä saada muutoksia aikaan ja kuuntelivat kiinnostuneina ajatuksia suorasta demokratiasta. ”Todella kiinnostavaa, en ole koskaan kuullut tällaista näkökulmaa”, kuultiin yllättävän monta kertaa viikonlopun aikana. Sunnuntaina materiaalia jaettiin kysymyksellä: ”Kyllästyttävätkö vaalit?” Moni ohikulkija naurahti kysymykselle ja tuli noutamaan materiaalia mukaansa.

Puolueiden edustajat pitivät antivaalitelttaan pääsääntöisesti kohteliasta etäisyyttä, hymyillen ja nyökkäillen vaivautuneesti. Vantaalla eräs Keskustanuori tuli kertomaan jakavansa epäilyksemme edustuksellisen demokratian toimivuudesta. Hän ehdotti tilalle valistunutta diktatuuria.

Myös Tampereella ja Turussa on jaettu materiaalia, jossa käsitellään edustuksellisen demokratian ongelmia ja mahdollisia vaihtoehtoisia päätöksentekotapoja. Turussa antivaalimateriaalia on levitetty pääasiassa kävelykadulla, Tampereella mm. Mad pride-mielenosoituksessa. Antivaalimateriaali on vapaasti tulostettavissa sivuiltamme.

Antivaaliteltta Helsingissä la 18.4. klo 10-14 Kolmen Sepän patsaalla. 

AutOpin Antivaali-iltamat vaalipäivänä su 19.4. klo 16->, katso lisää tietoja Facebookista.

Populismin umpikuja

Vasemmistoliitto on saamassa ensimmäisen vaalivoittonsa 20 vuoteen, joskin pienen sellaisen. Voitto saa Vasemmistoliiton kannattajat entistäkin varmemmiksi parlamentaarisen strategian toimivuudesta. Varmuutta lisää entisestään Vasemmistoliiton veljespuolueiden menestys - Kreikan Syriza kohosi maan suurimmaksi puolueeksi helmikuussa, ja Espanjan Podemos on välillä kurkotellut kärkipaikkoja mielipidemittauksissa jotka ennakoivat suosiota ensi joulukuun parlamenttivaaleissa. 

Syriza ja Podemos ovat molemmat populistisia puolueita monessakin mielessä, ja Suomen puoluevasemmistossa on varmasti kiinnostusta samojen reseptien kokeilemiseen täällä. Yksi Podemoksen päästrategeista, Íñigo Errejón, on entinen Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen oppilas, ja näiden kirjoittajien teoriat populismista ovat vaikuttaneet siihen millaiseksi puolueeksi Podemos on rakennettu. Syrizalle ja Podemokselle populismi ei ole kirosana.

Kaikkien muutosliikkeiden on varmasti kyettävä puhuttelemaan laajoja ihmisjoukkoja, eikä populismissa tässä merkityksessä ole mitään vikaa. Populismilla on kuitenkin muitakin merkityksiä, kuten demagogia, yksinkertaistaminen ja sellaisten ratkaisujen tarjoaminen, jotka eivät oikeasti sellaisia ole. Jatkossa käytän populismi-sanaa näissä jälkimmäisissä merkityksissä, ja Syrizan voitossa oli aimo annos myös tällaista populismia. Syriza nimittäin lupasi, että eurossa pysytään, ja ettei Troikan laina-ohjelman ehtoja noudateta. Kaksi lupausta, jotka olivat hyvin odotettavasti toisensa poissulkevia.

Alhainen äänestysinto ei ole varsinainen ongelma

Huolimatta hyllymetreistä tekstiä, joka kehottaa meitä äänestämään joko periaatteesta tai taktisesti, suuri osa ihmisistä ei niin tee. He eivät äänestä pienempää pahaa tai "radikaaleja" vaihtoehtoja.

He eivät itseasiassa tule äänestämään ollenkaan, koska (nillittävän liberaalin äänellä) "he eivät välitä". Ja äänestämällä he voisivat kuulemma "muuttaa kaiken".

Pitäisi olla samantien selvää, mikä tässä ajatuksessa mättää. On erittäin epätodennäköistä, että kaikki nämä ihmiset äänestäisivät samansuuntaisesti, saati samaa puoluetta. Joten he eivät ole yksittäisen pienpuolueen vaalivoitto sivussa odottamassa oikeaa hetkeä.

Puhumattakaan siitä, että edes 100% äänestysaktiivisuus ei muuttaisi valtion perimmäistä roolia pääoman managerina ja väkivaltamonopolia käyttävänä sosiaalisen kontrollin ylläpitäjänä. Eikä se takaisi sitä että ihmiset tekisivät muutakin kuin vain äänestäisivät, kuten lähtisivät mukaan kamppailuihin sosiaalisen muutoksen puolesta.

YLE: "Äänestäminen on moraalitonta" – tutkijan toivonkipinä hiipui

Vielä edellisissä eduskuntavaaleissa poliittisen historian tutkija, tietokirjailija Timo J. Tuikka kävi äänestämässä. Viime vuodet hän on kirjoittanut kirjaa demokratiasta ja ryhtynyt äänestyslakkoon. Miksi usko äänestämiseen kuoli?

Suomalaisten hiipuva äänestysinto on ollut viime vaalien kestohuoli. Kun 1960-1970-luvuilla eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus huiteli parhaimmillaan 85 prosentissa, niin nykyään äänestysprosentti on hädin tuskin 70.

Kekkosen konsteista väitellyt poliittisen historian tutkija ja tietokirjailija Timo J. Tuikka ei ihmettele kansalaisten vähäistä äänestysintoa. Hän on jo pitkään kritisoinut sitä, kuinka huono kuluttajansuoja äänestäjällä on: äänestäjä ei tiedä, millaista politiikkaa hänen äänensä päätyy kannattamaan.

Edustuksellisuus ei ole aitoa demokratiaа

Vaikuttaminen Suomessa keskittyy edustajien valitsemisen ympärille. Demokratialla ei kuitenkaan alunperin ole ollut mitään tekemistä edustuksellisuuden kanssa, vaan alkuperäinen demokratia on suoraa demokratiaa. Päätöksenteon täytyy tapahtua tasolla, jossa niiden tekemiseen voi osallistua jokainen, jota päätökset koskevat. Suorassa demokratiassa kaikki asianosaiset voivat osallistua päätöksentekoon esimerkiksi yleiskokousten avulla.

Edustuksellisuudessa on monia ongelmia. Äänestäjä voi vain toivoa edustajan ajavan niitä asioita, joita tämä on vaalilupauksissaan  luvannut ajavansa. Äänestäjä antaa edustajalle ”avoimen mandaatin”, eli avoimen valtakirjan. Avoimella valtakirjalla edustaja voi kuitenkin  tehdä millaisia päätöksiä tahansa, ja päätyy näin lopulta edustamaan vain itseään tai korkeintaan ryhmänsä linjaa.

Äänestäminen ei ole rasismin vastaisen toiminnan korvike

Kahdessa ensimmäisessä osassa käsiteltiin vasemmistolaisten ja radikaalien vaihtoehtojen äänestämistä. Tämä kolmas osa tarkastelee äänestämistä rasismin vastaisena toimena.

Pienemmän pahan valitsemisen ja “radikaalin” vaihtoehdon äänestämisen lisäksi tarjotaan usein kolmattakin syytä äänestää: pidetään rasistit poissa eduskunnasta tai edes hallituksesta.

Jos emme äänestä jotakin vanhasta suuresta kolmikosta tai niiden “vaihtoehdoista”, autamme persuja tai muita rasisteja pääsemään lähemmäs vallankahvaa. Kuinka kusipäisiä ja osaamattomia idiootteja eduskunnassa ikinä istuukaan, meillä sanotaan että meidän täytyy estää todellisen paskasakin pääsy sinne. Tätä uhkaa edustavat nykyään erityisesti persut, mutta myös Muutos 2011 ja IPU:n kaltaiset hörhöt.