Huolimatta hyllymetreistä tekstiä, joka kehottaa meitä äänestämään joko
periaatteesta tai taktisesti, suuri osa ihmisistä ei niin tee. He eivät äänestä
pienempää pahaa tai "radikaaleja" vaihtoehtoja.
He eivät itseasiassa tule äänestämään ollenkaan, koska (nillittävän
liberaalin äänellä) "he eivät välitä". Ja äänestämällä he voisivat
kuulemma "muuttaa kaiken".
Pitäisi olla samantien selvää, mikä tässä ajatuksessa mättää. On
erittäin epätodennäköistä, että kaikki nämä ihmiset äänestäisivät
samansuuntaisesti, saati samaa puoluetta. Joten he eivät ole yksittäisen
pienpuolueen vaalivoitto sivussa odottamassa oikeaa hetkeä.
Puhumattakaan siitä, että edes 100% äänestysaktiivisuus ei muuttaisi
valtion perimmäistä roolia pääoman managerina ja väkivaltamonopolia käyttävänä
sosiaalisen kontrollin ylläpitäjänä. Eikä se takaisi sitä että ihmiset
tekisivät muutakin kuin vain äänestäisivät, kuten lähtisivät mukaan
kamppailuihin sosiaalisen muutoksen puolesta.
Jos on kyllästynyt siihen etteivät vaalit koskaan tunnu johtavan
perustavanlaatuiseen muutokseen, kannattaa pohtia niitä rakenteellisia syitä
joista tämä johtuu ennen kuin alkaa huutaa iskulauseenaan "herätkää
lampaat".
Suurin osa "nukkuvien puolueesta" ei äänestä, koska he eivät
koe siinä olevan mitään järkeä. Ilman anarkistista analyysiä valtiosta, monet
huomaavat että enemmän tai vähemmän samaa paskaa seuraa huolimatta siitä keitä
vaaleissa valitaan. He ovat vieraantuneita, atomisoituneita, kyllästyneitä.
Toisin sanottuna, he eivät kärsi niinkään apatiasta vaan
kapitalistisessa yhteiskunnassa elämisestä. Ja vaikka monet heistä eivät
pitäisi itseään poliittisina, ovat he tavallaan ymmärtäneet ongelman paremmin
kuin ne jotka edelleen kehottavat meitä äänestämään demareita, vihreitä tai
vasemmistoliittoa.
Jos he ovat valkoisia, työvöenluokkaisia, vieraantuneita ja
"kantasuomalaisia" he saattavat hyvinkin päätyä äänestämään persuja.
Eivätkä edes välttämättä siksi että he olisivat rasisteja, vaan koska muut
puolueet ovat yleisesti unohtaneet sen miten edes kuulostaa siltä että ne
ymmärtäisivät ihmisten arkitodellisuutta. Siinäkin tapauksessa että persut
tarjoavat syntipukeiksi vain muita sorrettuja, ruokkien samalla rasismia ja
muukalaistenpelkoa.
Eli kyllä, "apatia" on ongelma. Meidän täytyy oikeasti pyrkiä
puhumaan politiikkaa ihmisten kanssa, vastata rasistien ja nationalistien
myytteihin ja levittää kritiikkiä asioiden nykytilaa vastaan.
Mutta tarkoittaako tämä, että meidän täytyy joko yrittää saada ihmiset
äänestämään ja sivuuttaa heidät välinpitämättöminä jos eivät äänestä? Ei
tietenkään.
On yhdentekevää äänestääkö joku vaiko ei. Välinpitämättömyyttä ei
määritä se, laittaako numeron lappuun parin vuoden välein vaan se välittääkö
itseään ja muita koskevista asioista. Suurin osa välittää, mutta kokevat olevansa voimattomia tekemään asoille mitään. Tuo voimattomuuden tunne lisää
apatiaa; ei välinpitämättömyys äänestämistä kohtaan, vaan se tunne ettei voi muuttaa mitään.
Tämä tarkoittaa että todellinen haaste ei ole ihmisten taivutteleminen
äänestämään, vaan vakuuttaa heidät siitä että he itse voivat kollektiivisen
voiman avulla vaikuttaa työpaikkansa ja yhteisönsä asioihin. Sitä varten on
ajateltava äänilaatikon ulkopuolelta.
Sal Limones
Sal Limones
Käännösmuunnos libcom.org -sivulla julkaistusta Phil Dickensin
artikkelista "Voter apathy isn't the problem".
