Äänestämisen tehottomuus

Kuten aina muutaman vuoden välein, on jälleen mahdotonta olla kuulematta ylistyslaulua demokratialle, sävyltään niin optimistista puhuttaessa "mahdollisuudestamme vaikuttaa", sekä painostavaa puhuttaessa "kansalaisvelvollisuudesta".



Miten vaikuttamismahdollisuutemme sitten toteutuu? Itse kukin etsii ja löytää omia näkemyksiään parhaiten vastaavan ehdokkaan, asuinpaikasta riippuen kymmenten tai noin tuhannen muun joukosta, vain kohdatakseen karut strategiset realiteetit – onko minulle sopivimmalla ehdokkaalla pienintä mahdollisuuttakaan päästä läpi? Näin demokraattiseen päätöksentekoon väitetysti väistämättä kuuluvat kompromissit tulevat eteen jo ennen kuin varsinaisia päätöksentekijöitä on edes valittu. Ei ole vaikeaa tuntea niin kutsuttuja vaikuttamismahdollisuuksiaan äärimmäisen rajallisiksi, ellei jopa olemattomiksi.

Mitä esitämme vaihtoehdoksi? Kuvitelkaa yhteiskunta, jossa kaikki vaalien yhteydessä kampanjoinnin eteen työskentelevät ihmiset päättäisivätkin sen sijaan organisoitua, ja käyttää aikansa tavoitteidensa saavuttamiseen itse. Jokainen suosikkiehdokkaasi puolesta jakamasi lentolehtinen, liimaamasi juliste, sekä rahoittamasi lehtimainos voivat parhaimmillaankin saada valtuustoon vain yhden valtuutetun kymmenten muiden joukkoon puolustamaan jossain määrin yhteneviä näkemyksiänne. Eikö siis olisi tehokkaampaa järjestäytyä yhteisöissäsi, toimia suoraan sinulle tärkeiden asioiden eteen, eikä pelkistää politiikkaa ehdokkaiden hymyileviksi kasvoiksi?

Vallankumousta odotellessa

Viimeinen osa sarjassa, joka kritisoi äänestämistä taktisena toimena antivaalinäkökulmasta.

Jos anarkistit eivät yleisesti äänestä, tai eivät ainakaan käytä turhaan aikaa ja energiaa edustuksellisuuden hedelmättömään harhakuvaan, mitä me sitten teemme? Istummeko vain laakereillamme odottelemassa vallankumousta, kuten niin monet äänestämiseen uskovat toverit (ja ”toverit”) saattavat toisinaan hymähdellen vihjata?

Emme.

Demokratiaa vai edustuksellisen byrokraattisen koneiston ylläpitoa?

En henkilökohtaisesti vastusta kovinkaan tulisesti yksittäisen äänestäjän päätöstä äänestää vaaleissa. Minulla on kuitenkin joitakin epäilyksiä edustuksellisen demokratian toimivuudesta. Kun äänestämisestä rakennetaa kansalaisvelvollisuus ja kaikki poliittinen päätöksenteko typistyy siihen, se palvelee päätöksenteon keskittämistä harvoille. Tämän lisäksi se siirtää vallankäyttöä meiltä näkymättömiin. Mitä tapahtuu kun olet mediasirkuksen siivittämänä äänestänyt henkilöä X? Seuraatko tämän jälkeen aktiivisesti noudattaako hän vaalilupauksiaan? Entä onko sinulla mahdollisuuksia osallistua muilla tavoilla päätöksentekoon tai asettaa ehdokasta X vastuuseen päätöksistään?

Haluamme demokratiamme suorana

Julkaistu alunperin Sytykkeessä #9
Anarkistit vastustavat edustuksellista demokratiaa. Anarkistien esittämät vaihtoehdot nykyiselle poliittiselle järjestelmälle ovat kuitenkin vähemmän tunnettuja. Miten päätöksenteko järjestetään yhteiskunnassa, jossa ei ole hallitusta, edustajia eikä vaaleja?

Edustuksellinen päätöksenteko perustuu ajatukseen, etteivät suuret ihmisjoukot kykene osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Niillä on muodollinen oikeus äänestää annetuista vaihtoehdoista, mutta ei tosiasiallista mahdollisuutta osallistua päätösten tekemiseen. Tämä itsessään on ongelmallista, riippumatta siitä millaista politiikkaa valtaan äänestetty ryhmittymä ajaa.

Anarkistit eivät osallistu vaaleihin, sillä emme tavoittele valtaa muiden yli, vaan haluamme muuttaa koko tavan jolla politiikkaa tehdään. Vaalivoiton sijaan tavoittelemme vallankumousta, jossa ihmiset ottavat vallan omiin käsiinsä. Haluamme demokratiamme suorana, emme välikäsien kautta.
Anarkistinen suora demokratia perustuu vallan hajauttamiseen. Päätöksenteon täytyy tapahtua tasolla, jossa siihen voi ottaa osaa jokainen, jota päätökset koskevat. Toisin kuin nykyisessä mallissa, jossa päätöksenteko tapahtuu ylätasolla edustuksellisissa elimissä, suorassa demokratiassa päätöksentekoa harjoitetaan paikallistasolla taloyhtiöissä, kaupunginosissa, työpaikoilla ja kouluissa. Päätöksiä tekee yleiskokous, joka koostuu yhteisön jäsenistä. Yleiskokouksessa noudatetaan mahdollisimman pitkälle konsensuspäätöksentekoa, jossa pyritään löytämään keskustelemalla vaihtoehto, joka sopii kaikille osapuolille. Mikäli konsensusta ei keskustelun jälkeen voida saavuttaa, voidaan käyttää suuntaa-antavaa äänestystä.

Mitä laajemmalle tasolle siirrytään, yleiskokouksen järjestäminen ei ole välttämättä järkevää tai edes mahdollista. Tällöin voidaan ottaa käyttöön delegoiminen, eli yhteisö valitsee joukostaan delegaatin, jonka tehtävänä on välittää oman yhteisönsä kanta yhteisöjen välisessä päätöksenteossa. Delegoiminen on anarkistinen vaihtoehto edustuksellisuudelle. Se perustuu imperatiiviseen mandaattiin, jolla yhteisö velvoittaa delegaatin sitoutumaan yhteisön tekemiin päätöksiin. Näin valta säilyy yhteisöllä, eikä delegaatilla ole oikeutta toimia yhteisön päätöksiä vastaan, toisin kuin edustuksellisessa demokratiassa, jossa äänestäjillä ei ole käytännössä mahdollisuutta valvoa vaalilupausten täyttämistä. Imperatiivinen mandaatti perustuu siihen, että yhteisö voi milloin tahansa halutessaan vetää delegaatin pois ja korvata hänet uudella.
Suora demokratia vie aikaa ja vaatii ihmisten aktiivista osallistumista. Se on kuitenkin ainoa vaihtoehto nykyiselle poliittiselle järjestelmälle, joka syrjäyttää ja passivoi ihmisiä. Tämä näkyy vaalituloksista, jotka julistavat joka kerta nukkuvien puolueen voittoa. Ihmiset eivät ole tyhmiä, eivätkä he halua osallistua äänestämällä politiikkaan, joka näyttäytyy käsittämättömänä ja vieraana. Kun päätöksenteko hajautetaan, ihmisillä on todellista valtaa vaikuttaa lähiympäristöönsä ja yhteisöönsä. Tällöin myös poliittista keskustelua käydään asioista, jotka ovat kaikille ymmärrettäviä.

AutOpin Antivaali-iltamat Kupolissa (Mannerheimintie 5B, 7.krs., Helsinki) vaalipäivänä sunnuntaina 19.4.2015 klo 16:00 --> 
Vegaanista ruokaa, alustus ja keskustelua aiheesta, jonka jälkeen suoran demokratian bileet!

Konsultit Osa 1: Vähemmän ärsyttävä

Äänestämättömyys itsessään ei myöskään ole ratkaisu

Tässä taktista äänestämistä kritisoivan sarjan toiseksi viimeisessä osassa käsitellään lyhyesti sitä, kuinka äänestämättömyys yksinään ei ole sen merkittävämpää kuin äänestäminenkään.

Olen käsitellyt ”vaihtoehtojen” äänestämistä, äänestämistä rasismin vastaisena toimena ja äänestämättömyyttä välinpitämättömyytenä. Mutta mitäs äänestämättömyydestä harkittuna taktiikkana? Tarjoanko sitä todella ratkaisuna näihin ongelmiin?

No, en. En oikeastaan.

Antivaalitelttailua

Viime viikonloppuna 11.-12.4. antivaalikampanjan teltta kiersi eri puolilla pääkaupunkiseutua. Antivaaliteltta ehti vierailla Itäkeskuksessa, Tikkurilassa ja Sörnäisissä.

Musta antivaaliteltta herätti huomiota puolueiden telttojen keskellä. Kylmäksi kampanja ei jättänyt ketään, ja reaktiot vaihtelivat huvituksesta kiinnostukseen ja ärtymykseen. Etenkin Itäkeskuksessa ihmiset olivat kiinnostuneita antivaalikampanjasta ja monet pysähtyivät keskustelemaan kampanjaryhmän kanssa.

Useat keskustelemaan tulleet ilmaisivat turhautumistaan puolueisiin ja edustuksellisen demokratian mahdollisuuksiin. Eritysesti vanhukset kertoivat nähneensä, ettei edes vuosikymmenten äänestämisellä saada muutoksia aikaan ja kuuntelivat kiinnostuneina ajatuksia suorasta demokratiasta. ”Todella kiinnostavaa, en ole koskaan kuullut tällaista näkökulmaa”, kuultiin yllättävän monta kertaa viikonlopun aikana. Sunnuntaina materiaalia jaettiin kysymyksellä: ”Kyllästyttävätkö vaalit?” Moni ohikulkija naurahti kysymykselle ja tuli noutamaan materiaalia mukaansa.

Puolueiden edustajat pitivät antivaalitelttaan pääsääntöisesti kohteliasta etäisyyttä, hymyillen ja nyökkäillen vaivautuneesti. Vantaalla eräs Keskustanuori tuli kertomaan jakavansa epäilyksemme edustuksellisen demokratian toimivuudesta. Hän ehdotti tilalle valistunutta diktatuuria.

Myös Tampereella ja Turussa on jaettu materiaalia, jossa käsitellään edustuksellisen demokratian ongelmia ja mahdollisia vaihtoehtoisia päätöksentekotapoja. Turussa antivaalimateriaalia on levitetty pääasiassa kävelykadulla, Tampereella mm. Mad pride-mielenosoituksessa. Antivaalimateriaali on vapaasti tulostettavissa sivuiltamme.

Antivaaliteltta Helsingissä la 18.4. klo 10-14 Kolmen Sepän patsaalla. 

AutOpin Antivaali-iltamat vaalipäivänä su 19.4. klo 16->, katso lisää tietoja Facebookista.

Populismin umpikuja

Vasemmistoliitto on saamassa ensimmäisen vaalivoittonsa 20 vuoteen, joskin pienen sellaisen. Voitto saa Vasemmistoliiton kannattajat entistäkin varmemmiksi parlamentaarisen strategian toimivuudesta. Varmuutta lisää entisestään Vasemmistoliiton veljespuolueiden menestys - Kreikan Syriza kohosi maan suurimmaksi puolueeksi helmikuussa, ja Espanjan Podemos on välillä kurkotellut kärkipaikkoja mielipidemittauksissa jotka ennakoivat suosiota ensi joulukuun parlamenttivaaleissa. 

Syriza ja Podemos ovat molemmat populistisia puolueita monessakin mielessä, ja Suomen puoluevasemmistossa on varmasti kiinnostusta samojen reseptien kokeilemiseen täällä. Yksi Podemoksen päästrategeista, Íñigo Errejón, on entinen Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen oppilas, ja näiden kirjoittajien teoriat populismista ovat vaikuttaneet siihen millaiseksi puolueeksi Podemos on rakennettu. Syrizalle ja Podemokselle populismi ei ole kirosana.

Kaikkien muutosliikkeiden on varmasti kyettävä puhuttelemaan laajoja ihmisjoukkoja, eikä populismissa tässä merkityksessä ole mitään vikaa. Populismilla on kuitenkin muitakin merkityksiä, kuten demagogia, yksinkertaistaminen ja sellaisten ratkaisujen tarjoaminen, jotka eivät oikeasti sellaisia ole. Jatkossa käytän populismi-sanaa näissä jälkimmäisissä merkityksissä, ja Syrizan voitossa oli aimo annos myös tällaista populismia. Syriza nimittäin lupasi, että eurossa pysytään, ja ettei Troikan laina-ohjelman ehtoja noudateta. Kaksi lupausta, jotka olivat hyvin odotettavasti toisensa poissulkevia.

Alhainen äänestysinto ei ole varsinainen ongelma

Huolimatta hyllymetreistä tekstiä, joka kehottaa meitä äänestämään joko periaatteesta tai taktisesti, suuri osa ihmisistä ei niin tee. He eivät äänestä pienempää pahaa tai "radikaaleja" vaihtoehtoja.

He eivät itseasiassa tule äänestämään ollenkaan, koska (nillittävän liberaalin äänellä) "he eivät välitä". Ja äänestämällä he voisivat kuulemma "muuttaa kaiken".

Pitäisi olla samantien selvää, mikä tässä ajatuksessa mättää. On erittäin epätodennäköistä, että kaikki nämä ihmiset äänestäisivät samansuuntaisesti, saati samaa puoluetta. Joten he eivät ole yksittäisen pienpuolueen vaalivoitto sivussa odottamassa oikeaa hetkeä.

Puhumattakaan siitä, että edes 100% äänestysaktiivisuus ei muuttaisi valtion perimmäistä roolia pääoman managerina ja väkivaltamonopolia käyttävänä sosiaalisen kontrollin ylläpitäjänä. Eikä se takaisi sitä että ihmiset tekisivät muutakin kuin vain äänestäisivät, kuten lähtisivät mukaan kamppailuihin sosiaalisen muutoksen puolesta.

YLE: "Äänestäminen on moraalitonta" – tutkijan toivonkipinä hiipui

Vielä edellisissä eduskuntavaaleissa poliittisen historian tutkija, tietokirjailija Timo J. Tuikka kävi äänestämässä. Viime vuodet hän on kirjoittanut kirjaa demokratiasta ja ryhtynyt äänestyslakkoon. Miksi usko äänestämiseen kuoli?

Suomalaisten hiipuva äänestysinto on ollut viime vaalien kestohuoli. Kun 1960-1970-luvuilla eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus huiteli parhaimmillaan 85 prosentissa, niin nykyään äänestysprosentti on hädin tuskin 70.

Kekkosen konsteista väitellyt poliittisen historian tutkija ja tietokirjailija Timo J. Tuikka ei ihmettele kansalaisten vähäistä äänestysintoa. Hän on jo pitkään kritisoinut sitä, kuinka huono kuluttajansuoja äänestäjällä on: äänestäjä ei tiedä, millaista politiikkaa hänen äänensä päätyy kannattamaan.

Edustuksellisuus ei ole aitoa demokratiaа

Vaikuttaminen Suomessa keskittyy edustajien valitsemisen ympärille. Demokratialla ei kuitenkaan alunperin ole ollut mitään tekemistä edustuksellisuuden kanssa, vaan alkuperäinen demokratia on suoraa demokratiaa. Päätöksenteon täytyy tapahtua tasolla, jossa niiden tekemiseen voi osallistua jokainen, jota päätökset koskevat. Suorassa demokratiassa kaikki asianosaiset voivat osallistua päätöksentekoon esimerkiksi yleiskokousten avulla.

Edustuksellisuudessa on monia ongelmia. Äänestäjä voi vain toivoa edustajan ajavan niitä asioita, joita tämä on vaalilupauksissaan  luvannut ajavansa. Äänestäjä antaa edustajalle ”avoimen mandaatin”, eli avoimen valtakirjan. Avoimella valtakirjalla edustaja voi kuitenkin  tehdä millaisia päätöksiä tahansa, ja päätyy näin lopulta edustamaan vain itseään tai korkeintaan ryhmänsä linjaa.

Äänestäminen ei ole rasismin vastaisen toiminnan korvike

Kahdessa ensimmäisessä osassa käsiteltiin vasemmistolaisten ja radikaalien vaihtoehtojen äänestämistä. Tämä kolmas osa tarkastelee äänestämistä rasismin vastaisena toimena.

Pienemmän pahan valitsemisen ja “radikaalin” vaihtoehdon äänestämisen lisäksi tarjotaan usein kolmattakin syytä äänestää: pidetään rasistit poissa eduskunnasta tai edes hallituksesta.

Jos emme äänestä jotakin vanhasta suuresta kolmikosta tai niiden “vaihtoehdoista”, autamme persuja tai muita rasisteja pääsemään lähemmäs vallankahvaa. Kuinka kusipäisiä ja osaamattomia idiootteja eduskunnassa ikinä istuukaan, meillä sanotaan että meidän täytyy estää todellisen paskasakin pääsy sinne. Tätä uhkaa edustavat nykyään erityisesti persut, mutta myös Muutos 2011 ja IPU:n kaltaiset hörhöt.

HS: Kari Rajamäki päätti eduskuntauransa matalamieliseen temppuun

"Ratkaisuni ajankohta toivottavasti helpottaa ja lisää uskottavuutta myös vahvasti esittämieni tavoitteiden ajamisessa ilman, että ne kytketään tulevien eduskuntavaalien kehykseen."

Näin lausui demareiden kansanedustaja Kari Rajamäki tammikuussa, kun hän kertoi, ettei enää asetu ehdolle tulevissa eduskuntavaaleissa.

Varkaudesta kotoisin oleva Rajamäki on palvellut kansaa vuodesta 1983 asti ja on ymmärrettävää, että hän 66 vuoden iässä jättää politiikan.

Hänen lausuntonsa synnytti ehkä odotuksen, että Rajamäki saattaisi tehdä vielä jotain sellaista, mikä muistetaan poikkeuksellisen suoraselkäisenä. Sellaista, mihin vaaleihin valmistautuva poliitikko ei kenties uskaltautuisi.

Maanantaina saatiin sitten nähdä, millaisia Rajamäellä oli mielessään. Hän päätti huipentaa kansanedustajanuransa siihen, että epäsi kunnolliset terveyskeskuspalvelut Suomessa kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä: maahan paperittomina tulleilta lapsilta ja raskaana olevilta naisilta.

Rajamäki onnistui lykkäämään lain hyväksymistä niin, ettei se ehdi valmistua ennen eduskuntakauden päättymistä. Lain valmistellut puoluetoveri ja ministeri Susanna Huovinen syytti Rajamäkeä prosessikikkailusta, joka kohdistui hyvin haavoittuvassa asemassa olevaan ihmisryhmään.

Siinä oli jotain erityisen matalamielistä.

Ympäristöministerin ajatuksia

”Radikaalin” parlamentarismin sudenkuopat

Tämän sarjan ensimmäisessä osassa käsittelin ajatusta vasemmiston äänestämisestä välttämättömänä pahana, jolla vältetään totaalinen porvarihallitus. Tässä toisessa osassa keskitytään ns. ”radikaalien” vaihtoehtojen äänestämiseen.

Usko vasemmistoon (erityisesti demareihin) minkäänlaisena todellisena vaihtoehtona on ollut laskussa jo jonkin aikaa. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti muutu kokonaisvaltaiseksi parlamentarismin ja äänestämisen torjumiseksi ulkoparlamentaarisen toiminnan hyväksi. Äänestäminen on edelleen yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusoletus, mutta nyt ihmiset haluavat kasvavissa määrin positiivisempia vaihtoehtoja pienemmän pahan sijasta. Usein tällä tarkoitetaan käytännössä jonkun pienemmän, ei eduskunnassa istuvan puolueen äänestämistä. Monet pitävät myös edelleen vihreitä tai vasemmistoa tällaisena vaihtoehtona.

Nenän pitelemistä ja ''vaihtoehtojen'' äänestämistä

Britannian suurin ”vaihtoehto” saa mitä tilaa.     

 

Sitä mukaan kun vuoden 2015 eduskuntavaalit lähestyvät media tulee keskittymään kasvavissa määrin siihen, ketä meidän tulisi äänestää. Sen sijaan, että puhuisimme tässä yleisesti edustuksellisen demokratian ongelmista ja rajoituksista (joita on monia) tämä sarja keskittyy tarkastelemaan ns. “taktisen äänestämisen” strategian ongelmia ja kumoamaan sen oletuksia antivaalinäkökulmasta.

Maikkarin vaalitentti hidastettuna on kuin korttelikuppilan kulmapöydästä

MTV3:n vaalitentin kooste hidastettuna, julkaistu YouTubessa 23.3.2015

YLE: "Äänestämisellä pitäisi olla parempi kuluttajansuoja" – lahtelaisopettaja seurasi vaalilupausten pitävyyttä

Vaalikoneet saavat ehdokkaat tekemään köykäisiä lupauksia, väittää Seppo Korhonen. Hän piti neljän vuoden ajan kirjaa kansanedustajien vaalikoneessa antamien lupausten täyttymisestä.

Eduskuntavaaliehdokkaat saavat täyttää vaalikoneita pää sauhuten. Samalla moni tulee luvanneeksi edistää yhtä, jos toistakin asiaa. Lupauksia voi olla vaikea toteuttaa, mutta jääkö lupausten pettämisestä kiinni?

– Jää, sanoo lahtelainen Seppo Korhonen, joka avasi helmikuussa oman Vaalivilppikone-sivustonsa.

Korhonen on seurannut kansanedustajien toimintaa ja vaalilupauksista kiinnipitämistä neljän vuoden ajan. Mies peräänkuuluttaa poliitikoilta vastuullisuutta.

– Kyllä äänestämisellä pitäisi olla parempi kuluttajansuoja. Nyt vaalikoneissa luvataan ihan mitä vaan ja moni saattaa tehdä äänestyspäätöksensä pelkästään vaalikoneen perusteella. Tarkoituksenani on herätellä sekä äänestäjiä että kansanedustajia, Korhonen perustelee.

Meidän tulee muuttaa kaikki

Julkaistu alunperin A-ryhmän lehdessä Sytyke #4

Jos voisit muuttaa mitä tahansa, mitä muuttaisit? Lopettaisitko työnteon loppuelämäksesi? Lopettaisitko eläinten sorron ruokateollisuudessa? Muuttaisitko ihmissuhteesi? Muuttaisitko päätöksentekosysteemin lumedemokratiasta suoraksi demokratiaksi? 

Meille kaikille on selvää, ettei nykyinen meno voi jatkua. Muutoksia on tapahduttava, ja niitä tapahtuukin. Mikään ei ole kuitenkaan epärealistisempaa kuin säilyttää vanhat toimintamallit ja odottaa silti uusia tuloksia.

Meidät on ajettu taloudellisesti ja henkisesti ahtaalle. Näemme vääryyttä kaikkialla, ja taisteluiden määrä tuntuu joskus loputtomalta. Henkilökohtaiset taloudelliset ja emotionaaliset taistelumme heijastelevat maailmanlaajuista mullistusta ja tulevaa katastrofia. Voisimme käyttää kaikki voimamme ja kaiken aikamme tukahduttaaksemme näitä kaikkialla kyteviä tulipaloja yksitellen, mutta niiden kaikkien lähtökohta on sama. Osittainen ratkaisu ei ratkaise mitään: meidän täytyy ajatella kaikki uusiksi uudella logiikalla.

Muuttaaksemme jotain meidän tulee aloittaa kaikkialta.

YLE: Opettaja ei innostu nuorisovaaleista: "Numero 69 voittaa aina"

Meri-Porin koulussa ei todennäköisesti järjestetä nuorisovaaleja keväällä, koska voiton vie aina seksiasentoon viittavan numeron 69 saanut ehdokas. Yhteiskuntaopin opettajan mukaan iso osa oppilaista äänestää numeroa joukkopaineen takia eikä edes tiedä, mitä numero tarkoittaa.

Ääniä vai tekoja?

Julkaistu alunperin A-ryhmän lehdessä Sytyke #8

Eduskuntavaalit ovat jälleen nurkan takana. Ehdokkaat harjoittavat mielikuvamarkkinointia, kertovat kilvan millaisia arvoja ajavat ja kuinka yhteiskunnasta tulisi paremmin toimiva – milloin milläkin mittarilla.

Edustuksellinen demokratia ei ole reilu, tasa-arvoinen tai paras tapa päättää kaikkia koskevista asioista. Se perustuu ajatukselle, jonka mukaan yksilöt eivät ole kykeneviä päättämään yhdessä yhteisönsä asioista tai hoitamaan päätöksentekoa horistontaalisesti, ilman johtajia.

Suhteellisen vaalitavan vuoksi eduskuntavaalit eivät ole henkilövaalit. On yhtentekevää ketä äänestät, sillä äänesi menee aina ehdokkaasi puolueelle. Sympaattista, kivoja arvoja edustavaa nuorta äänestävän ääni voi viedä läpi umpimielisen rasistin samasta puolueesta. Ääni on aina ääni puolueelle ja sen virallisille linjoille – joita puolue toki rukkaa valtakautensa aikana kuten tahtoo. Puolueet eivät ole missään vastuussa äänestäjille, eikä äänestäjä saa mitään takuuta siitä, miten hänen ääntään yhteisessä päätöksenteossa käytetään.

Suomessa äänestetään virallisissa vaaleissa usein. Kunnallisvaalit, eduskuntavaalit, presidentinvaalit ja europarlamenttivaalit rullaavat vuosi toisensa perään eteemme. Kun lähes joka vuosi on vaalivuosi, saattaa helposti alkaa kuvitella olevansa aktiivisesti mukana yhteisessä päätöksenteossa. Vaalit eivät kannusta poliittiseen aktiivisuuteen vaan passivoivat ihmisiä entisestään. Äänestäminen ei ole riittävä poliittinen teko, jos todella haluaa vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Maailma ei muutu paremmaksi äänillä vaan teoilla. Voimme huutaa äänemme käheiksi niin äänestyskopissa kuin Eduskuntatalon edessä mielenosoituksissakin, mutta jos kätemme eivät tartu työhön, jäävät huutomme kaikumaan tyhjille seinille. Muutos edellyttää päättäväisyyttä, visiota ja järjestäytymistä. A-ryhmä tavoittelee maailmaa, jossa ihmisyksilöt voivat päättää itse ja yhdessä omista asioistaan. Järjestelmää ei voi muuttaa äänestämällä. Maailman ilman johtajia voi luoda vain toimimalla suoraan ilman välikäsiä, piittaamatta siitä mitä edustajat milloinkin lupaavat.

Fok_it: Vaalikoneiden kapina

Fok_it kommentoi vaalikoneita:

Sata vuotta parlamentarismia Suomessa - jo riittää!

Antti Rautiainen
Julkaistu alunperin Antti Rautiaisen livejournalissa vuonna 2008.

Parlamentarismin olennainen ongelma ei ole kierot poliitikot, ei manipuloitavissa oleva äänestäjäkunta eikä muutosprosessin etananvauhti. Keskeisin ongelma ei myöskään ole pintajulkisuus, siltarumpupolitiikka, lehmänkaupat eikä puoluekuri. Parlamentarismia ei paranna poliitikkojen moraalin kohennus eikä äänestäjäkunnan valistaminen. Parlamentarismin keskeisin ongelma on se, että se on yksinkertaisesti väärin.

Helsingin Sanomat avaa Mediakoneen vaalien mediaseurantaan

Helsingin Sanomat on avannut Mediakoneen. "Media pyrkii kohtelemaan eri puolueita tasapuolisesti, mutta tekeekö se niin käytännössä? HS:n mediakone näyttää reaaliajassa, miten paljon eri puolueet saavat näkyvyyttä isoissa tiedotusvälineissä", kertoo HS sivuillaan.

Mediakoneen tuottamista grafiikoista käy ilmi, kuinka monta kertaa eri puolueita tai niiden edustajia on käsitelty mediassa. Tiedot pohjautuvat Defcomb-yrityksen teknologiaan, joka analysoi koneellisesti artikkeleiden sisältöä.

Anarkisteja tai muita ulkoparlamentaarisia poliittisia tahoja Mediakone ei huomioi.

Saat mitä tilaat

Aina yhtä mainio Anarkistimeemit oli askarrellut helppotajuisen oppaan Perussuomalaisuuteen. Sama pätee toki kaikkiin muihinkin puolueisiin.